Hivistä

Mitä ovat hiv ja aids?

HIV on lyhenne englanninkielisistä sanoista Human Immunodeficiency Virus eli ihmisen immuunipuutosvirus.

Hiv-positiivisella tarkoitetaan hiv-tartunnan saanutta henkilöä, jonka verestä löytyy infektion merkkinä hiv-vasta-aineita.

Hi-virus aiheuttaa pysyvän infektion, jonka seurauksena elimistön puolustusjärjestelmään syntyy vaurioita. Hiv-infektion eteneminen on hyvin yksilöllistä. Keskimäärin aids-vaiheeseen eteneminen kestää ilman hoitoa 10 vuotta. AIDS on lyhenne englanninkielisistä sanoista Acquired Immune Deficiency Syndrome eli hankittu immuunipuutosoireyhtymä. ‘Hankittu’ on tässä vastakohtana synnynnäiselle tai tapaturmaiselle. Aids-vaiheesta on kysymys, kun hiv-positiivisella on vähintään yksi tietyistä oheis- eli liitännäistaudeista. Aids-vaiheessa ihmisen puolustusjärjestelmä on saanut jo merkittäviä vaurioita ja vastustuskyky tauteja kohtaan on alentunut huomattavasti.

Aids-vaiheen kesto, potilaan vointi ja oireet vaihtelevat suuresti. Monet ovat aids-vaiheessakin täysin työkykyisiä.

Miten hiv tarttuu?

Hiv voi tarttua vain seuraavilla tavoilla:

  • verikontaktissa, kuten virusta sisältävän veren siirron tai muun verituotteen kautta (nykyään kehittyneen terveydenhoidon maissa kaikki verituotteet testataan)
  • äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana
  • rintaruokinnassa
  • yhteisten neulojen, ruiskujen tai muiden ruiskeen antamiseen liittyvien välineiden käytössä
  • yhdynnässä emättimeen ilman kondomia
  • yhdynnässä peräaukkoon ilman kondomia (anaaliyhdyntä)

Hiv voi tarttua suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä. Tartunnan mahdollisuus on siis olemassa, jos limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle päätyy runsaasti virusta sisältävää kehon nestettä eli verta, siemennestettä, miehen virtsaputken suulle erittyvää limaista nestettä eli “touhutippoja” tai emättimen eritettä. Kondomin oikeanlainen käyttö yhdynnässä suojaa tartunnalta.

Tarttumisen mahdollisuuteen vaikuttavat monet tekijät, esimerkiksi muut samanaikaiset sukupuolitaudit kuten klamydia, tippuri ja kuppa voivat aiheuttaa limakalvohaavaumia ja siten helpottaa viruksen pääsyä elimistöön. Suojaamattomassa emätinyhdynnässä tartunta välittyy naiseen helpommin kuin mieheen. Peräaukkoyhdynnässä riski on suurempi vastaanottavalla osapuolella, koska peräsuolen pinta vaurioituu helposti ja siinä on paljon verisuonia. Hiv-lääkehoito alentaa usein viruksen määrää veressä ja todennäköisesti myös muissa kehon eritteissä. Näin tartunnan mahdollisuus saattaa vähetä, mutta ei poistu.

Suojaamattomassa suuseksissä, jossa siemennestettä, miehen virtsaputken suulle erittyvää limaa tai emättimen eritettä joutuu suuhun, on nykykäsityksen mukaan tartunnan mahdollisuus olemassa. Mahdollisuus on tosin selvästi pienempi kuin yhdynnässä ilman kondomia.

Muissa kehon eritteissä, kuten syljessä, kyynelnesteessä, virtsassa ja ulosteessa, on niin vähän viruksia, ettei tartunnan vaaraa ole, mikäli eritteessä ei näy verta. Hiv voi siirtyä myös hiv-tartunnan saaneesta äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen yhteydessä tai imetyksen aikana äidinmaidon välityksellä. Äiti-lapsi -tartuntoja voidaan nykyään ehkäistä tehokkaasti lääkityksellä.

Piikkihuumeiden käyttöön liittyvien tarvikkeiden (esim. neulojen, ruiskujen, klikkikuppien ja filttereiden) yhteiskäyttö sisältää hiv-tartunnan riskin.

Hiv voi tarttua elin- ja verensiirroissa ja verituotteiden kautta. Suomessa luovutetun veren testaus aloitettiin 1985, jonka jälkeen Suomessa ei ole tapahtunut verituotteiden välityksellä saatuja hiv-tartuntoja.

Miten hiv EI tartu?

HIV EI TARTU TAVALLISESSA KANSSAKÄYMISESSÄ, eikä esimerkiksi halauksista, suudelmista, astioista tai yhteisen vessan tai suihkun kautta. Hiv-infektion saanut ei muodosta riskiä ympäristölleen vaan voi toimia yhteiskunnassa lähes kaikissa tehtävissä täysin normaalilla tavalla.

Hiv EI tartu:

  • pisaratartuntana esimerkiksi yskiessä
  • suudellessa eikä myöskään syvissä kielisuudelmissa, jos suu on terve eikä syljessä ole verta
  • yhteisistä astioista
  • wc-istuimen kautta
  • kylpyvedestä
  • uima-altaassa
  • saunassa
  • hyttysistä

Miten hiv-tartunnalta suojaudutaan?

Valtaosa hiv-tartunnoista saadaan suojaamattomassa seksissä kumppanilta, joka ei tiedä omasta tartunnastaan.

Kondomin oikeanlainen käyttö yhdynnässä suojaa hiv-tartunnalta. Kahden kondomin käyttö päällekkäin ei lisää turvallisuutta. Silloin nimittäin syntyy enemmän hankausta, joka lisää repeytymisen ja peniksen päältä liukumisen mahdollisuutta. Huonolaatuiset kondomit, esimerkiksi pilailukondomit, eivät suojaa hiviltä. Kondomi on vaihdettava, jos siirrytään yhdynnän aikana ruumiinaukosta toiseen.

Liukuvoiteiden käyttö on suositeltavaa, koska tällöin limakalvovaurioiden mahdollisuus pienenee. Öljypitoiset liukuvoiteet kuten Nivea, vaseliini tai hierontaöljy syövyttävät lateksista tehtyä kondomia, ja kondomi voi hajota. Vesipohjaista liukuvoidetta saa apteekeista, kondomikaupoista sekä seksiväline- ja pornokaupoista. Vesipohjaisia liukuvoiteita ovat esimerkiksi KY Jelly, Lubrication Jelly, Probe, Hot Rubber, Wet ja Glid.

Tavallista lateksikondomia vahvempia ovat polyuretaanikondomit, joita ovat emättimeen tai peräsuoleen asetettava Femidom ja peniksen päällä pidettävä Durex Avanti. Näiden kanssa voi käyttää öljypohjaista liukuvoidetta. Ne sopivat myös kumiallergikoille.

Voiko hivin saada suuseksistä?

Suuseksissä, jossa siemennestettä, miehen virtsaputken suulle erittyvää limaa tai emättimen eritettä joutuu suuhun, on nykykäsityksen mukaan tartunnan mahdollisuus olemassa. Mahdollisuus on tosin selvästi pienempi kuin yhdynnässä ilman kondomia. Kummankin osapuolen muut infektiot edistävät hivin tarttumista.

Peniksen ottaminen suuhun kondomin kanssa on turvallista. Terveen peniksen hyväily suulla, nuoleminen ja suuhun ottaminen on turvallista ennen kiihottumisen yhteydessä erittyvää limaa ja siemensyöksyä, mutta käytännössä niiden tuloa on vaikea ennakoida. Suuhun päästetty siemenneste ja kiihottumisen yhteydessä erittyvä lima voivat tartuttaa hivin ja etenkin muita seksitauteja.

Klitoriksen nuoleminen on turvallista, kunhan suuhun ei pääse emättimen eritteitä tai limaa. Emättimen nuoleminen on melko turvallista muulloin kuin kuukautisten aikana. Hiv saattaa tarttua nuollun kuukautisveren mukana. Emätintulehduksen aikana emättimen eritteiden viruspitoisuus on tavallista suurempi.

Peräaukon nuoleminen ei aiheuta hiv-tartuntaa, jos suuhun ei nuollessa joudu verta. Se voi kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi B-hepatiittitartunnan.

Tartunnan ehkäisemiseksi voi käyttää niin sanottua suojakelmua (englanniksi dental dam), elintarvikekelmua tai yhdeltä sivulta auki leikattua kondomia. Tämä suoja asetetaan ennen nuolemista kielen ja kumppanin emättimen tai peräaukon väliin niin, ettei kieli joudu kosketuksiin emättimen tai peräaukon kanssa.

Mitä oireita tartunnasta tulee?

Hiv-tartuntaa EI voi todeta mistään niin sanotuista ensioireista.

Osalle tartunnan saaneista kehittyy 1–6 viikon kuluessa tartuntahetkestä tavanomaisten flunssaoireiden kaltaisia oireita. Näistä tyypillisimpiä ovat kurkkukipu, kaularauhasten turvotus, kuume, ihottuma, lihaskivut ja päänsärky.

Oireista saattaa tulla vain muutama ja nekin niin lievinä, ettei tartunnansaaja osaa epäillä hiv-tartuntaa.

Miten hiv-tartunta todetaan?

Hiv-tartunta todetaan suoniverinäytteestä tehtävällä hiv-vasta-ainetestillä.

Hiv-tartunnan seurauksena elimistössä kehittyy vasta-aineita hi-virukselle. Hiv-vasta-aineet pystytään osoittamaan laboratoriotestillä verestä yleensä 4 viikon kuluttua mahdollisesta altistumisesta. Tässä ajassa yli 90 prosentille tartunnan saaneista kehittyy vasta-aineita. Vasta-ainetestin tulos on luotettava 3 kuukauden kuluttua mahdollisesta altistumisesta.
Hiv-positiivinen on henkilö, jolla on todettu veressä hi-viruksen vasta-aineita.

Hiv-testin tulos kertoo testattavan henkilön tilanteen testin ottamishetkellä. Oma negatiivinen hiv-testin tulos ei takaa, että seksikumppanilla ei olisi hiv-tartuntaa.

Hiv-vasta-aineita voidaan myös etsiä ns. pikatestillä verestä tai syljestä. Pikatestin tuloksen saa samalla käynnillä. Pikatestikin kannattaa tehdä vasta 3 kuukauden kuluttua mahdollisesta altistumisesta. Pikatestin positiivinen tulos varmistetaan aina suoniverinäytteestä tehtävällä hiv-vasta-ainetestillä.

Erikoistilanteissa voidaan suoniverinäytteestä etsiä hi-viruksen p24-antigeeniä, jota ilmaantuu 2 – 4 viikon kuluttua tartunnasta. Antigeenitestin tulos varmistetaan aina suoniverinäytteestä tehtävällä hiv-vasta-ainetestillä.

Vaikka tartuntaa ei vielä pystyttäisi toteamaan vasta-aine- tai antigeenitestillä, voi tartunnan saanut levittää hivin eteenpäin. Tämä ikkuna-aika (englanniksi window period) on aika, joka kuluu altistumisesta siihen, kun vasta-aineet tai antigeenit näkyvät testissä.

Virusmäärä- eli PCR-testillä etsitään viruksen osasia verestä. Sen avulla hiv-tartunta saattaa näkyä ennen kuin vasta-aineita on muodostunut. Tämä tutkimus on niin kallis, ettei sitä käytetä rutiinitestauksena.

Minne voi mennä hiv-testiin?

Hiv-vasta-ainetestiin voi hakeutua

Aids-tukikeskuksissa, SPR:n Pluspisteissä ja huumeenkäyttäjien neulanvaihtopisteissä testi on maksuton ja nimetön.

Julkisissa terveyskeskuksissa ja terveysasemilla hiv-testi on maksuton sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain perusteella. Siellä testin voi myös teettää nimettömänä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan testillä on erikoisasema terveydenhuollossa ja se tulee tehdä riippumatta siitä, onko henkilö kyseisen kunnan asukas vai ei. Testiin haluavalta ei pitäisi kysellä syitä tai tartuntaepäilyjä.

Altistuminen hi-virukselle ja ehkäisevä hoito

1. Jos ehjä iho on joutunut kosketuksiin veren, siemennesteen tai peniksen tai emättimen eritteiden kanssa, pese iho huolellisesti saippualla ja runsaalla vedellä. Näin estät eritteen joutumisen suun, sierainten, silmien, sukuelinten tai peräaukon limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle. Tähän tilanteeseen ei liity hiv-tartunnan riskiä.

2. Jos suun, sierainten, silmien, sukuelinten, peräaukon tai peräsuolen limakalvot joutuvat kosketuksiin toisen ihmisen veren, siemennesteen tai peniksen tai emättimen eritteiden kanssa, huuhtele ne välittömästi runsaalla vedellä ja ota yhteys Aids-tukikeskuksen päivystykseen, omaan lääkäriisi tai terveyskeskukseen saadaksesi lisäohjeita. Katso myös seuraavaa kohtaa.

3. Jos avohaava joutuu kosketuksiin toisen ihmisen veren, siemennesteen tai peniksen tai emättimen eritteiden kanssa tai jos pistät itseäsi neulalla, jolla joku toinen on piikittänyt itseään: Anna haavan tai pistoskohdan vuotaa kunnolla verta – älä purista kohtaa – ja huuhtele sitten runsaalla vedellä. Älä missään tapauksessa ime haavaa. Puhdista haava tai pistoskohta vedellä ja saippualla ja suojaa tarvittaessa laastarilla. Apteekista saa tehokkaita antiseptisiä ihonpuhdistusaineita (mikrobisidi), esimerkiksi Erisan Isosept tai Betadine, jotka tuhoavat tehokkaasti myös hi-viruksen.

Kohtien 2 ja 3 tilanteisiin sisältyy riski B- ja C-hepatiitin tai hivin tarttumiselle. Siksi on syytä ottaa mahdollisimman nopeasti yhteyttä oman paikkakunnan päivystävään lääkäriin, joka voi tarvittaessa kysyä neuvoa HYKS:n päivystävältä infektiolääkäriltä, puhelin (09) 4711 (päivystää myös viikonloppuisin). Auroran seurannassa olevat hiv-positiiviset voivat soittaa suoraan HYKS:n päivystävälle infektiolääkärille. Auroran infektio-osastolta osataan myös neuvoa, tarvitaanko tilanteessa hiv-infektiota ehkäisevää lääkehoitoa, joka tulisi aloittaa mieluiten parin tunnin mutta viimeistään parin vuorokauden sisällä mahdollisesta tartuntahetkestä.

B-hepatiittitartunta on estettävissä 48 tunnin sisällä mahdollisesta tartuntahetkestä annettavalla rokotteella ja mahdollisesti vasta-aineella, jonka voi saada myös terveyskeskuksesta tai -asemalta tai yksityisiltä lääkäriasemilta.

Tuleeko tartunnasta kertoa?

Seksisuhteessa kumppanille on tehtävä selväksi, että turvaseksi on ainoa tapa olla seksikontaktissa, eikä asiasta edes neuvotella. Vaikka turvaseksissä pitäytyminen on moraalisesti katsoen molempien velvollisuus, ja vaikka kumppani ei välittäisi koko asiasta, jää oikeudellinen vastuu hiv-positiiviselle.

Myös turvaseksissä voi olla mahdollisuus tartuntaan. Kondomi voi rikkoutua tai luisua pois päältä. Jos seksikumppani ei tiedä toisen hiv-positiivisuudesta, voi vastuu kaatua hiv-positiivisen niskaan.

Mitä pitempään suhde jatkuu, sen perustellumpaa on kertoa omasta tartunnasta, koska tartunnan mahdollisuus moninkertaistuu ajan myötä. Vakinaisessa suhteessa elävällä kumppanilla voidaan katsoa olevan oikeus tietää toisen hiv-positiivisuudesta, sillä suhteen vakinaistaminen luo helposti olettaman, että seksi voi olla muutakin kuin turvaseksiä.

Jotta terveydenhuoltohenkilöstö voisi hoitaa hiv-positiivista parhaalla mahdollisella tavalla ja turvallisesti, kannattaa antaa heille oikeaa, selkeää ja täydellistä tietoa. Jos hiv-tartunnastaan tietoisen potilaan hoidossa tehdään hoitovirhe, joka johtuu siitä, ettei lääkäri tiennyt potilaan hiv-positiivisuudesta, ei lääkäri ole vastuussa virheestä.

Kun tartunnastaan tietoinen hiv-positiivinen hakeutuu hoitoon, jossa terveydenhoidon ammattihenkilöllä on mahdollisuus saada tartunta, esimerkiksi leikkaukseen, on syytä kertoa hiv-positiivisuudesta. Jos hoitaja tai lääkäri altistuu hi-virukselle toimenpiteen aikana, voi potilas joutua vastuuseen, ellei tämä ole kertonut hiv-positiivisuudestaan.

Millainen on sairauden kulku?

Hiv-infektion etenemisnopeutta ja sen aiheuttamia oireita on mahdoton ennustaa. On hiv-positiivisia, joilla tauti ei ole 10–15 vuodessa ilmeisesti edennyt lainkaan.

Ilman hiv-lääkitystä tilastollinen keskimääräinen odotettavissa oleva elinaika tartuntahetkestä on länsimaissa noin 12 vuotta ja aidsvaiheeseen siirtymisen jälkeen kaksi ja puoli vuotta.

Jatkuvasti kehittyvät hi-virukseen vaikuttavat lääkkeet hidastavat ja jopa pysäyttävät infektion etenemisen. Nykyään hyvän hiv-hoidon piirissä olevat voivat odottaa elävänsä jopa yhtä kauan kuin väestö keskimäärin. Myös oheistautien ehkäisy ja varhainen hoito ovat pidentäneet elinikää ja parantaneet elämän laatua. Hiv-tartunnan ja mahdollisten ensioireiden jälkeen hiv-positiiviset ovat useimmiten täysin oireettomia. Jos puolustuskyky heikkenee, voi puhjeta oheistauteja, mutta niistä suurin osa saadaan hoidettua.

Tartunnan jälkeen hiv-infektion kehitys riippuu tartunnasta sen toteamiseen kuluneesta ajasta, lääkityksestä, virustyypistä, tartuntahetkellä siirtyneestä virusmäärästä, tartunnansaaneen vastustuskyvystä, iästä, mahdollisista muista sairauksista ja monista muista tekijöistä.

Kuinka hiviä hoidetaan?

Tartunnan saaneen terveydentilaa seurataan ja hänen terveydestään huolehditaan muun muassa antamalla tarvittavia rokotuksia. Jos puolustusjärjestelmän tila heikkenee, kasvaa riski saada muita sairauksia. Silloin aloitetaan hi-virusten lisääntymisen estolääkitys. Uusilla tehokkailla hiv-lääkkeillä aids-kuolemat ovat jyrkästi vähentyneet.

Lääkehoidolla estetään hi-viruksen lisääntymistä, ja se vaikuttaa myös oheissairauksien puhkeamiseen ja helpottaa niiden hoitoa. Viime vuosina on saatu käyttöön monia uusia lääkkeitä ja opittu käyttämään niitä aikaisempaa tehokkaammin yhdistelminä. Suomessa on käytössä 20 erilaista hi-viruksen lisääntymistä estävää lääkettä. Myös oheistautien hoito ja ehkäisy kehittyvät kaiken aikaa. Hiviin ei ole olemassa parantavaa lääkitystä. Hoidosta vastaavat yliopistolliset sairaalat alueensa muiden keskeisten sairaaloiden kanssa. Keskeisillä sairaaloilla tarkoitetaan lähinnä keskussairaaloita, mutta myös aluesairaaloita ja psykiatrisia sairaaloita. Aina voi ottaa yhteyttä myös oman alueen terveyskeskukseen tai yksityisiin terveydenhuoltopalveluihin.

Sairaaloissa hiv-infektion hoito on keskitetty sisätautien yksikköön. Sisätautien poliklinikka on paikka, josta saa apua hoitoon liittyvissä asioissa. Siellä kerrotaan, minne voi ottaa yhteyttä ja miten hoito on järjestetty alueella. Suurimmissa sairaaloissa on erikoistuttu myös infektio- ja tartuntatautien hoitoon.

Hammaslääkäri

Monissa kunnissa on järjestetty infektiohammashoito hiv-, hepatiitti- ym. tartuntojen kantajille. Jos jostain syystä on tarvetta tai muuten haluaa käyttää yksityisen hammashoitolan palveluja, on se täysin mahdollista.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) on ottanut kantaa hiv-tartunnan saaneiden asiakkaiden hoidosta kieltäytyneiden yksityishammaslääkärien käyttäytymiseen todeten, että Suomen lainsäädännön mukaan hammaslääkäri ei voi kieltäytyä hoitamasta hiv-tartunnan saanutta asiakasta. (Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen kannanotto 24.1.2007 Dnro 5748/00/004/06)

Lääkelaitos neuvoo hammaslääkäreitä: "Hammaslääkärin vastaanoton hygieniatason on aina oltava riittävän korkea, että hoito voidaan antaa turvallisesti potilaan tai hoitohenkilökunnan varmoista tai tuntemattomista tartunnoista huolimatta. Kaikilla vastaanotoilla voidaan hoitaa myös infektiopotilaita, jos kaikkien potilaiden hoidossa noudatetaan tässä oppaassa esitettyjä varo-toimia. Varotoimet on mitoitettu niin, että tartuntariskiä ei ole, vaikka hoidettava asiakas ei olisi itsekään tietoinen sairastamastaan infektiotaudista." (Terveydenhuollon laadunhallinta - Hygienia suun terveydenhuollossa. Lääkelaitoksen julkaisusarja 1/2003)

Voiko hiviä hoitaa luontaishoidoilla?

Niin kutsutut luontaishoidot ja -lääkkeet saattavat auttaa joidenkin vaivojen lieventämisessä, joita esimerkiksi hiv-positiivisilla on. Luontaislääkkeiden ja -hoitojen käytöstä on aina keskuteltava hoitavan lääkärin kanssa, jotta varsinainen hiv-hoito ei häiriintyisi. Jotkut luontaislääkkeet haittaavat hiv-lääkkeiden toimintaa. Hiv on edelleen parantumaton sairaus. Maailmassa ei ole tapahtunut yhtään todistettua parantumista hiv-infektiosta luontaislääkeiden tai vastaavien avulla.

Mitä hiv-hoito maksaa?

Terveydenhoidon asiakasmaksut perustuvat asiakasmaksulakiin. Lain mukaan hiv-infektion toteamiseksi, tutkimiseksi ja hoitamiseksi tehdyt käynnit sekä sairastuneen hoitaminen terveydenhuollon toimintayksiköissä ovat maksuttomia. Maksuttomia ovat myös hoidossa olevan potilaan kuljetukset toiseen hoitopaikkaan tai tutkimuksiin sekä sairastuneen hoitoon määrätyt lääkkeet. Hoito- ja lääkemaksuihin liittyvät asiat ovat usein koukeroisia, joten niistä kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Kaikki sairaudet eivät ole oheissairauksia, joten niiden hoito ja lääkkeet eivät ole maksuttomia.

Paljonko Suomessa on hiv-tartunnan saaneita?

Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) tilastojen mukaan vuonna 2012 löytyi 171 uutta hiv-tartuntaa. Vuoden 2011 lukema oli 177 hiv-tartuntaa. Vuonna 2006 määrä oli 193, joka on tähän mennessä korkein lukumäärä.

Vuoden 2012 tartunnat:

  • Tartuntoja 171
    • Naisilla 51 (30 %)
    • Miehillä 120 (70 %)
  • Ulkomaalaisilla 83 (49 % kaikista)
  • Seksitartuntoja 112 (66 %)
    • Naisten tartuntoja heteroseksistä 28 (16 % seksitartunnoista)
    • Miesten tartuntoja heteroseksistä 39 (23 % seksitartunnoista)
    • Miesten tartuntoja homoseksistä 45 (20 % seksitartunnoista)
  • Ruiskuhuumetartuntoja 6 (4 % kaikista)
    • Naisten tartuntoja ruiskuhuumeista 1
    • Miesten tartuntoja ruiskuhuumeista 5
  • Tartuntatapaa ei ilmoitettu 50 (29 % kaikista, luku tarkentuu yleensä ajan mittaan)

Hiv-testejä on tehty 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Kaikki Suomessa todetut tartunnat 13.1.2013 mennessä:

  • Tartuntoja 3125
    • Naisilla 870 (28 %)
    • Miehillä 2255 (72 %)
  • Ulkomaalaisilla 1046 (33 %)
  • Seksitartuntoja 2253 (72 %)
    • Naisten tartuntoja heteroseksistä 594 (19 % seksitartunnoista)
    • Miesten tartuntoja heteroseksistä 679 (22 % seksitartunnoista)
    • Miesten tartuntoja homoseksistä 976 (31 % seksitartunnoista)
  • Ruiskuhuumetartuntoja 376 (12 % kaikista tartunnoista)
    • Naisten tartuntoja ruiskuhuumeista 95
    • Miesten tartuntoja ruiskuhuumeista 281
  • Tartuntatapaa ei ilmoitettu 456 (15 % kaikista tartunnoista)
  • Ikäryhmä tartunnan toteamishetkellä (2009)
    • alle 15-vuotiaita 21 (1 %)
    • 15–29-vuotiaita 768 (32 %)
    • 30–49-vuotiaita 1371 (57 %)
    • vähintään 50-vuotiaita 254 (10 %)

Aidsiin sairastuneita

  • Kaikkiaan 13.1.2013 mennessä 602
    • Vuonna 2012 19
    • Vuonna 2011 24
    • Vuonna 2010 33
    • Vuonna 2009 21

Kuolleita

  • Kaikkiaan 13.1.2013 mennessä 548
    • Aids-vaiheessa kuolleita 304
  • Vuonna 2012
    • Aids-vaiheessa kuolleita 5
  • Vuonna 2011 
    • Aids-vaiheessa kuolleita 5
  • Vuonna 2010 
    • Aids-vaiheessa kuolleita 8
  • Vuonna 2009 
    • Aids-vaiheessa kuolleita 7

Likimääräinen arvio niiden 13.1.2013 elossa olleiden henkilöiden määrästä, joilla on Suomessa todettu hiv-tartunta, saadaan vähentämällä tilastoiduista tartunnoista (3125) Suomessa tilastoidut kuolemat (548). Näin saadaan lukumääräksi 2577. Suomesta pois muuttaneiden määrä ei ole tiedossa.

THL:n arvion mukaan Suomessa saattaa olla jopa yli tuhat henkilöä, jotka eivät tiedä hiv-tartunnastaan. Tämä tarkoitta, että Suomessa on yli 3000 hiv-tartunnan saanutta, joista kolmannes ei tiedä omasta tartunnastaan.

On arvioitu, että Länsi-Euroopassa yksi kolmesta tai neljästä hiv-tartunnan saaneesta ei ole käynyt hiv-testissä tai ei näy tilastoissa. Koko maailman hiv-tartunnan saaneista noin 90% ei tiedä omasta tartunnastaan.

KTL:n tilastotietoa Suomessa esiintyvien HIV-1-tartuntojen alatyypeistä.

Mistä saan apua ja tukea?

Tartuntaa epäilevä tai tartunnan saanut henkilö saa tietoa, neuvoja ja tukea esimerkiksi täältä:

Muut linkit

 

end faq

{accordionfaq faqid=accordion3 faqclass="lightnessfaq defaulticon headerbackground headerborder contentbackground contentborder round5" active=item1 autoheight=0 includejquery=1 alwaysopen=0}