Helmikuu 2008

* Hiv-lääkityksen aloitusta ei kannata viivyttää opportunisti-infektion hoidon yhteydessä
* Nobel-tutkija: hiv-rokote saattaa jäädä keksimättä
* Ziagen, Kivexa, Trizivir ja Videx lisäävät sydänkohtauksia etenkin riskiryhmissä
* Sveitsiläiset hiv-asiantuntijat:
Hiv ei tartu, jos virusmäärä mittaamattomissa vähintään puoli vuotta

CROI 2008: Hiv-lääkityksen aloitusta ei kannata viivyttää opportunisti-infektion hoidon yhteydessä

Aids-diagnooseja ja kuolleisuutta esiintyy vähemmän, jos hiv-lääkitys aloitetaan välittömästi opportunisti-infektion hoidon aikana, kuin jos hiv-hoito siirretään aloitettavaksi opportunisti-infektion hoidon jälkeen.

Asiantuntijat kiistelevät siitä, tulisiko hiv-lääkitys aloittaa heti vai pitääkö odottaa tilanteen rauhoittumista, kun hiv-positiiviseksi havaittu potilas saapuu opportunisti-infektion takia hoitoon. Opportunisti-infektio on yleensä merkki siitä, että hiv-infektio on edennyt aids-vaiheeseen.

Kansainvälisessä hoitotapatutkimuksessa verrattiin kahta tapaa aloittaa hiv-lääkitys opportunisti-infektion hoidon yhteydessä henkilöillä, jotka eivät ole aiemmin käyttäneet hiv-lääkkeitä.

Kokeessa oli mukana 282 henkilöä, joista 85 % miehiä. Pneumocystis carinii -keuhkokuume oli 63:lla, kryptokokin aiheuttama aivokalvontulehdus 13:lla ja keuhkokuume 10 prosentilla.

Henkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Toisella ryhmällä aloitettiin hiv-lääkehoito kahden viikon sisällä hoitoon tulosta ja toisella ryhmällä vasta, kun akuutti opportunisti-infektion hoito oli ohi eli vähintään neljän viikon kuluttua.

Hiv-lääkityksen hoitotuloksissa ei näkynyt merkittäviä eroja ryhmien välillä. Sen sijaan nopean hiv-lääkityksen ryhmässä saavutettiin 50:n ja 100:n auttajasoluraja nopeammin kuin hiv-lääkityksen myöhemmin aloittaneilla. Edellisessä ryhmässä esiintyi myös vähemmän kuolemia ja aids-diagnooseja ja nämä tapahtumat ilmaantuivat hitaammin.
Retroconference.org:8888/2008


Nobel-tutkija: hiv-rokote saattaa jäädä keksimättä

Maailman johtaviin hiv-tutkijoihin kuuluva David Baltimore sanoo, että hiv-infektio on niin monimutkainen sairaus, että rokotetta ei ehkä löydy. Toimiva rokote on edelleen yhtä kaukana kuin se oli 25 vuotta sitten.

Biologi David Baltimore sai lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1975 osallisuudestaan käänteiskopioijaentsyymin löytämisessä. Myöhemmin, kun aidsin ja hi-viruksen yhteys selvisi, kävi ilmi, että virus monistaa itseään ihmisen soluissa juuri tämän entsyymin avulla.

1980-luvun alkupuolella rokotteen uskottiin olevan muutaman vuoden päässä. Vuonna 1986 Baltimore johti asiantuntijatyöryhmää, joka tuli siihen tulokseen, että rokote on ainakin 10 vuoden päässä. Nyt Baltimore on edelleen samaa mieltä.

Hi-virusta on tuloksetta yritetty hallita vasta-ainetuotannon ja puolustusjärjestelmän tehostamisen kautta. Viime vuonna koettiin kenties ikävin takaisku, kun Merck-yhtiön kehittelemän rokotteen havaittiin tekevän rokotetut alttiimmiksi hiv-tartunnalle.

Baltimoren mielestä hiv-rokotetutkimus on umpikujassa, ja on löydettävä uusia lähestymistapoja. Tämä on hänen mukaansa valtava haaste tiedeyhteisölle, sillä hivistä yliotteen saamiseksi on tehtävä jotain, mihin luontokaan ei ole neljän miljardin vuoden etumatkansa avulla pystynyt. "Uskon, että hi-virus on löytänyt keinot huijata puolustusjärjestelmää täydellisesti. Niinpä meidän on suoriuduttava luontoa paremmin", hän sanoo.

David Baltimore johtaa nimeään kantavaa laboratoriota Caltech-yliopistossa Pasadenassa Kaliforniassa. Gates-säätiön tuella hänen tutkijaryhmänsä etsii keinoja puolustusjärjestelmän parantamiseksi hiviä vastaan geenitekniikalla ja kantasoluhoidoilla.
News.bbc.co.uk | guardian.co.uk


CROI 2008: Ziagen, Kivexa, Trizivir ja Videx lisäävät sydänkohtauksia etenkin riskiryhmissä

NRTI-lääkkeet abakaviiri ja didanosiini näyttävät lisäävän sydänkohtauksen mahdollisuutta lääkkeiden käytön aikana. Muut vanhat NRTI-lääkkeet saavat puhtaat paperit tältä osin.

Hiv-lääkityksen on havaittu lisäävän sydänkohtauksen riskiä. Etenkin proteaasin estäjälääkkeet ovat olleet syytettyjen listalla.

Laaja seurantatutkimus selvitti NRTI-lääkkeiden osuutta sydänkohtauksiin. Vertailtavina olivat tsidovudiini (Retrovir, Trizivir, Combivir), stavudiini (Zerit), didanosiini (Videx), abakaviiri (Ziagen, Kivexa, Trizivir) ja lamivudiini (Epivir). Vain jonkin aikaa käytössä olleet emtrisitabiini (Emtriva, Truvada, Atripla) ja tenofoviiri (Viread, Truvada, Atripla) jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle.

Aineistona olivat D:A:D-tutkimuksen vuodesta 1999 lähtien seuratut yli 33.000 hiv-lääkityksellä olevaa henkilöä Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Australiasta. Heidän joukossaan tapahtui kuuden vuoden aikana 517 sydäninfarktia.

NRTI-lääkkeistä seuloutuivat sydänkohtauksen riskiä lisääviksi abakaviiri ja didanosiini. Vaikutusmekanismia ei tiedetä, mutta myönteinen havainto oli, että vaikutus näyttää häipyvän, kun lääkkeen käyttö on loppunut.

Sydänkohtausriski kasautui eniten henkilöille, joilla on muita sydän- ja verisuoniongelmien riskitekijöitä kuten korkea ikä, tupakointi, diabetes ja korkea kolesteroli. Tutkijat korostavatkin, että hiv-lääkeyhdistelmä on hyvä rakentaa yksilöllisesti ja pyrkiä epäterveellisten elintapojen muuttamiseen.
Abakaviirin ja didanosiinin vaikutus sydänkohtauksen riskiin oli tutkimuksen mukaan pienempi kuin esimerkiksi tupakoinnilla on aiemmin havaittu olevan. Kun abakaviiri lisää kohtauksen riskiä 1,9- ja didanosiini 1,4-kertaisesti, lisää tupakointi sitä 2–3-kertaisesti.
Hivandhepatitis.com | CROI2008


Sveitsiläiset hiv-asiantuntijat:
Hiv ei tartu, jos virusmäärä mittaamattomissa vähintään puoli vuotta

Sveitsin neljä arvovaltaisinta hiv-asiantuntijaa ovat julkaisseet maan lääkärilehdessä lausunnon, jonka mukaan hi-virus ei tartu seksuaalisessa kanssakäymisessä, jos hiv-positiivinen henkilö saa jatkuvaa hoitoa hyvin toimivalla yhdistelmälääkityksellä. Tämä sillä ehdolla, että virusmäärää testataan säännöllisesti, ettei hiv-positiivisen verestä löydy virusta vähintään kuuden kuukauden aikana ja ettei hänellä ole muuta seksiteitse tarttuvaa infektiota.

Asiantuntijat, lääketieteen tohtorit Pietro Vernazza, Bernard Hirschel, Enos Bernasconi ja Markus Flepp, perustelevat lausuntoaan tutkimuksista saadulla kattavalla näytöllä. He käsittelevät myös lausuntonsa vaikutuksia lääkärien työhön, hiv-positiivisten elämään, hiv-ehkäisyyn ja oikeuslaitokseen.

Asiantuntijat toteavat, että tällainen lausunto on mahdollista antaa, vaikka ei voidakaan todistaa, että hiv ei koskaan tartu, kun tartunnankantaja on tehokkaalla hiv-lääkityksellä. Heidän mielestään nykytilanne muistuttaa tilannetta vuonna 1986, kun kerrottiin, että hiv ei tartu suutelemalla. Nyt 20 vuoden jälkeen tuo suudelmalausunto näyttää osuneen oikeaan.

Lausunnossa viitataan tutkimuksiin, joiden mukaan heteropareilla, joissa toinen on hiv-positiivinen, ei tapahdu tartuntaa, jos hiv-positiivinen saa toimivaa lääkehoitoa. Myös äidistä lapseen tapahtuvia hiv-tartuntoja estetään lääkehoidolla.

Sveitsiläisasiantuntijat ovat vakuuttuneita siitä, että toimiva viruslääkitys ehkäisee virusten pääsyn sukuelinten eritteisiin. Näin tapahtuu niin siemennesteen kuin naisen sukuelinten eritteidenkin kohdalla säännönmukaisesti. Ja jos veren virusmäärä nouseekin yli mittausrajan, tapahtuu sama sukuelinten eritteissä vasta myöhemmin, asiantuntijat korostavat.

Asiantuntijat lisäävät, että vaikka sukuelinten eritteissä onkin havaittavissa hi-viruksen perimäainesta, se ei heidän mukaansa johdu tartutuskykyisistä uusista viruksista, koska ”hi-virusta sisältävistä soluista siemennesteessä puuttuvat virusmonistumisen markkerit kuten LTR-DNA”.

Näiden perustelujen jälkeen asiantuntijat luettelevat kuitenkin useita poikkeuksia ja tarkennuksia:

* Muutaman päivän tai viikon katko lääkityksessä johtaa nopeaan virusmäärän nousuun. Tässä tilanteessa tapahtuneesta tartunnasta on ainakin yksi tapauskertomus.
* Ilman hiv-lääkitystä olevilla sukupuolitaudit lisäävät virusmäärää sukuelinten eritteissä. Virusmäärä laskee, kun sukupuolitauti on hoidettu.
* Virtsaputken tulehdus voi hieman nostaa virusmäärää, vaikka potilas olisikin toimivalla hiv-lääkityksellä. Nousu on paljon pienempi kuin niillä, jotka eivät ole hiv-lääkityksellä.


Lausunnon lopputulema on, että ”tehokkaan ja toimivan hiv-lääkityksen aikana vapaita viruksia ei ole veressä eikä sukuelinten eritteissä. Tällaisen hiv-lääkityksen aikana ei ole merkittävää tartuntariskiä epidemiologisen ja biologisen tutkimustiedon perusteella. Jäännösriskiä ei voida sulkea pois tieteellisesti, mutta komission arvion mukaan se on olematon”.

Asiantuntijalausunnon vaikutukset lääkärin työssä

Lääkäri voi katsoa, että hiv-positiivinen potilas ei ole tartuttava, jos:

* hän ottaa lääkkeensä jatkuvasti ohjeiden mukaan ja käy säännöllisesti lääkärin hoidossa
* virusmäärä on ollut mittaamattomissa vähintään kuuden kuukauden ajan
* potilaalla ei ole muuta seksiteitse tarttuvaa infektiota.


Asiantuntijalausunnon vaikutukset hiv-positiivisen elämässä

Asiantuntijoiden mukaan vakituisessa suhteessa elävä, lääkityksensä säännöllisesti hoitava hiv-positiivinen, jolla ei ole sukupuolitautia, ei aiheuta hiv-negatiiviselle kumppanilleen tartuntavaaraan seksuaalisessa kanssakäymisessä. Lääkkeiden säännöllinen ottaminen on kaikki kaikessa, kun pariskunta päättää harrastaa suojaamatonta seksiä. Suhteen ulkopuolisissa seksikontakteissa on sukupuolitautien takia määriteltävä tarkat rajat.

”Sama koskee niitä, jotka eivät elä vakituisessa suhteessa”, mutta sukupuolitautien takia kondomin käyttö on suositeltavaa.

Kondomin käytöstä luopumista harkitsevien heteronaisten on syytä ottaa huomioon mahdolliset hiv-lääkkeiden sekä ehkäisypillerien ja -valmisteiden väliset yhteisvaikutukset.

Kun hiv-lääkitys toimii, ei lasta hankittaessa asiantuntijoiden mielestä ole tarpeen turvautua spermanpesuun.

Asiantuntijalausunnon vaikutukset hiv-ehkäisyssä

Asiantuntijat eivät näe hiv-lääkkeiden käyttöä hivin ennaltaehkäisynä vakavasti otettavana vaihtoehtona, koska hiv-lääkkeet ovat kalliita. Lisäksi niiden käyttäjä ei jaksaisi noudattaa tiukkaa aikataulua pelkän ehkäisevän vaikutuksen takia, mikä johtaisi tartuntoihin sekä resistenttien viruskantojen syntymiseen ja leviämiseen.

Lausunto ei sen antajien mukaan edellytä yleisiä muutoksia Sveitsin strategioihin hiv-ehkäisytyössä. Nykyiset suojautumisohjeet pätevät edelleen, koska kukaan ei pysty tutkimaan, onko satunnaisella seksikumppanilla hiv-tartunta tai onko tämän hiv-hoito tehokasta. Poikkeuksia ovat vain ne pariskunnat, joiden hiv-tilanne ja mahdollisen hiv-hoidon teho ovat hallinnassa.

Asiantuntijalausunnon vaikutukset oikeuslaitoksessa

Lopuksi asiantuntijat toteavat, että oikeusistuimien on otettava tartuttamisoikeudenkäynneissä huomioon se tosiasia, että toimivalla hiv-lääkityksellä oleva hiv-positiivinen henkilö, jolla ei ole muuta seksiteitse tarttuvaa tautia, ei tartuta hiviä. Sveitsin lainsäädännössä puhutaan ”vaarallisen sairauden levittämisestä” ja ”törkeästä pahoinpitelystä”, ja asiantuntijoiden mielestä nämä määritelmät eivät sovellu suojaamattomaan seksiin hiv-positiivisen ja hiv-negatiivisen henkilön välillä edellä mainituin ehdoin.
Aidsmap.com | saez.ch (PDF)