Huhtikuu 2002

* B2-vitamiinilla hoidettiin asidoosi
* Zerit: uusi versio tulossa
* Zerit: vakavia sivuvaikutuksia?
* Hyvät rasva-arvot ja hiv-lääkitys
* Rasvakudoskato kuriin lääkkeiden vaihdolla?
* GigaHAART katkolla ja ilman
* Kolmannen linjan hoito?

B2-vitamiinilla hoidettiin asidoosi

Liiallisen maitohapon kertymisen aiheuttama happamuustila eli laktaattiasidoosi on hengenvaarallinen. Se ilmenee joskus potilailla, jotka käyttävät NRTI-tyyppisiä hiv-lääkkeitä. Näitä lääkkeitä ovat tsidovudiini (Retrovir), stavudiini (Zerit), didanosiini (Videx) ja lamivudiini (Epivir).

Viime syksynä Atlantassa USA:ssa hoitoon tuli 51-vuotias oksenteleva naispotilas, joka valitti pahoinvointia ja vatsakipuja. Hänellä todettiin olevan laktaattiasidoosin ohella rasvamaksa, lihasheikkoutta ja haimatulehdus. Oireet viittasivat mitokondriotoksisuuteen. Mitokondriot ovat välttämättömiä osasia solujen aineenvaihdunnassa. NRTI-ryhmien lääkkeet haittaavat mitokondrioiden toimintaa, eli ovat niille toksisia.

Nainen oli ollut hiv-lääkityksellä kaksi vuotta. Lääkitykseen kuuluivat NRTI-lääkkeet tsidovudiini, lamivudiini ja stavudiini sekä NNRTI-lääke nevirapiini (Viramune).

Hoitavat lääkärit totesivat naisella myös veren B2-vitamiinin eli riboflaviinin puutoksen. Hänelle annettiinkin B2-vitamiinia 50mg päivittäin. Hoidon seurauksena happamuustila poistui ja muutkin oireet vähenivät.

Lääkärien mielestä B2-vitamiinin puutoksella on tärkeä osuus hiv-lääkkeisiin liittyvän laktaattiasidoosin syntymisessä. Siksi B2-pitoisuutta tulisi seurata NRTI-lääkkeitä käyttävillä potilailla, ja ehkäistä vitamiinin puutosta jo ennakolta.
HIV Treatment Bulletin | http://www.i-base.org.uk/

Zerit: uusi versio tulossa

Bristol-Myers Squibb on kertonut stavudiinin (d4T, Zerit) uudesta versiosta, jota BMS kutsuu nimellä d4T XR. XR tarkoittaa lääkeaineen pitkäaikaista vapautumista kapselista (extended release).

Uusi lääkeversio otetaan vain kerran vuorokaudessa. Lääkkeen huippupitoisuus elimistössä jää alemmaksi ja alin pitoisuus ylemmäksi kuin nykyisellä valmisteella. Alemman huippupitoisuuden katsotaan vähentävän sivuvaikutuksien vaaraa. Alimman pitoisuuden kohonneen tason taas uskotaan vähentävän resistenttien viruskantojen kehittymistä.

d4T XR:n on kokeissa todettu olevan saman tehoista kuin nykyinenkin valmiste. Sitä käyttäneiden koehenkilöiden keskuudessa neuropatiaoireet ovat olleet aavistuksen verran harvinaisempia kuin tavallista d4T:tä käyttäneillä.
Http://www.thebody.com/pinf

Zerit: vakavia sivuvaikutuksia?

Bristol-Myers Squibb -yhtiö on liittänyt Zerit-lääkkeen (tsidovudiini) käyttöohjeisiin varoituksen, jossa kerrotaan lääkkeen voivan aiheuttaa laktaattiasidoosia eli maitohappomyrkytystä sekä hermo- ja lihasoireita. USA:n lääkevalvontaviranomaiset ovat antaneet samansisältöisen varoituksen.

USA:ssa on raportoitu 25 tapausta, joissa samalla potilaalla on ollut laktaattiasidoosi sekä hermostollisia ja lihasheikkousoireita. Potilaista 22 oli saanut lääkitystä, johon kuului Zerit.

Varoituksen mukaan koko hiv-lääkitys tulee keskeyttää väliaikaisesti, jos epäillään laktaattiasidoosia pelkästään tai hermo-oireiden yhteydessä. Jos asidoosi on todettu, suositellaan Zerit-lääkkeen käytön lopettamista kokonaan.
Http://www.thebody.com/atn

Hyvät rasva-arvot ja hiv-lääkitys

Hiv-lääkeyhdistelmien yleinen haittavaikutus on veren korkeat rasva-arvot. Tämä vaivaa erityisesti protaasinestäjiä sisältäviä lääkityksiä. Kohonneet rasva-arvot lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen riskiä.

Eräässä reilu vuosi sitten alkaneessa tutkimuksessa vertaillaan erilaisten lääkeyhdistelmien ominaisuuksia rasva-aineiden kannalta. Koehenkilöinä on 258 hiv-positiivista, jotka tutkimukseen tullessaan aloittivat ensimmäisen hiv-lääkityksensä. Kellään ei ollut diabetesta. Tyypillinen auttajasolumäärä oli 330 ja virusmäärä 25000. Puolet koehenkilöistä on naisia, mikä antaa tutkimukselle erityistä merkittävyyttä.

Koehenkilöt on jaettu kolmeen ryhmään, joista yksi käyttää vain nukleosidianalogeja ja kahdella muulla mukana on proteaasinestäjä nelfinaviiri:

1. tsidovudiini+lamivudiini (Combivir) + abakaviiri (Ziagen)
2. tsidovudiini+lamivudiini (Combivir) + nelfinaviiri (Viracept)
3. stavudiini (Zerit) + lamivudiini Epivir) + nelfinaviiri (Viracept)

Vuoden kuluessa rasva-arvot ovat pysyneet alhaisimpina 1-ryhmässä, joka käyttää vain nukleosidianalogeja. Korkeimmat rasva-arvot ovat 3-ryhmässä. Pahoinvointia oli eniten 1-ryhmässä ja ripulia taas 2- ja 3-ryhmässä. Veren laktaattitasot ovat olleet korkeimmat 3-ryhmässä. Niin rasva-aineiden kuin laktaatinkin korkeat tasot näyttävät olevan yhteydessä Zerit-lääkkeeseen.

Tutkimus jatkuu ja lopulliset tulokset julkaistaan ensi vuonna.
Http://www.thebody.com/catie

Rasvakudoskato kuriin lääkkeiden vaihdolla?

Rasvakudosten väheneminen eli lipoatrofia kasvoissa, käsivarsissa ja jaloissa vaivaa monia hiv-lääkkeiden käyttäjiä. Joskus ilmiöön liittyy myös toisenlaisen rasvakudoksen lisääntyminen vatsaontelossa.

Seattlen helmikuisessa retroviruskonferenssissa esiteltiin tutkimustuloksia, joista useimmat osoittavat syyttävällä sormella ainakin stavudiinia (Zerit) ja proteaasi-inhibiittoreita kohti. Pieniä, mutta merkittäviä rasvakudoksen palautumisia esiintyi niillä koehenkilöillä, joiden lääkityksessä stavudiini (Zerit) korvattiin abakaviirilla (Ziagen). Myös tsidovudiini (Retrovir) on osoittautunut stavudiinia lempeämmäksi. Proteaasi-inhibiittoria sisältävän lääkeyhdistelmän vaihto esimerkiksi yhdistelmään lamivudiini + tsidovudiini + abakaviiri (Trizivir) on myös vähentänyt haittavaikutuksia.

Lääkityksen vaihtaminen ei perustu vain ulkonäkökysymyksiin. Lipoatrofia on merkki siitä, että lääkeyhdistelmällä on vakavia sivuvaikutuksia, jotka eivät vähene ajan kuluessa. Toisaalta lääkitykseen ja sen mahdolliseen vaihtoon vaikuttavat muutkin tekijät. Ensisijaista on tietysti se, miten lääkitys pitää itse hiv-infektion kurissa. Kaikille potilaille jotkut lääkkeet eivät lainkaan sovi. Esimerkiksi Ziagen aiheuttaa 5 prosentille potilaista hengenvaarallisen yliherkkyysreaktion.
Http://www.thebody.com/atn

GigaHAART katkolla ja ilman

Niin sanottu giga- eli megaHAART voi olla ratkaisu, kun vaihtoehtoiset lääkeyhdistelmät on käyty läpi. Ranskalaisessa tutkimuksessa verrattiin kahta tapaa siirtyä giga-HAART -lääkehoitoon. HAART tarkoittaa tehokasta yhdistelmälääkitystä (Highly Active Antiretroviral Therapy), joka nykyisin sisältää 3-5 hiv-lääkettä. Giga- tai megaHAART taas sisältää noin 7-8 erilaista hiv-lääkettä ja mahdollisesti jonkin apulääkkeen kuten hydroksiurea (Hydrea).

Kaikki 68 vapaaehtoista olivat jo käyttäneet keskimäärin 11 lääkettä ja heidän virusmääränsä oli tyypillisesti 160000 ja auttajasolumääränsä alhaalla, noin 30. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään:

* suoraan gigaHAART-lääkitykseen siirtyvät (3-4 NRTI-lääkettä, hydroksiurea, yksi NNRTI-lääke sekä ritonaviriiri + amprenaviiri tai ritonaviiri + lopinaviiri ja lisäksi kolmas proteaasi-inhibiittori)
* 8 viikon hoitokatkoksen jälkeen gigaHAART-hoitoon siirtyvät

GigaHAART-hoito ei aiheuttanut kovin suuria ongelmia koehenkilöille. Joiltakin keskeytettiin hydroksiurea ja/tai pienennettiin ritonaviiriannosta.

Hoitokatkolla olleiden virusmäärä nousi 1,6-kertaisesti ja auttajasolut laskivat 10 solun verran.

Tulokset 12 viikon gigaHAART-hoidon jälkeen:

Koehenkilöitä, joiden virusmäärä laski vähintään 1 log Koehenkilöitä, joiden virusmäärä laski
alle 400:n
GigaHAART ilman hoitokatkoa 26% 15%
GigaHAART 8 viikon hoitokatkolla 59% 35%

http://www.thebody.com/pinf

"Kolmannen linjan hoito"?

Nykyiset hiv-lääkkeet jakautuvat kolmeen ryhmään. Jos potilaassa on kehittynyt resistenssi ainakin yhtä lääkettä kohtaan kussakin ryhmässä, lääkityksen vaihtomahdollisuudet ovat vähissä. Näin on myös, jos kaksi tai kolme lääkeyhdistelmää on jo käyty läpi. Silloin puhutaan kolmannen linjan hoitovaihtoehdoista.

Kolmannen linjan hoitovaihtoehdot näyttävät tällä hetkellä seuraavilta:

1. Uudet tulossa olevat lääkkeet
Jos virukset ovat vastustuskykyisiä useimmille tai kaikille nyt käytössä oleville lääkkeille, tulevat kyseeseen kehitteillä olevat lääkkeet:

* Nukleotidianalogi tenofoviiri (Viread).
* Uudet proteaasi-inhibiittorit atatsanaviiri (Zrivada), tipranaviiri ja TMC 114.
* Nykyiset proteaasi-inhibiittori vahvistettuina pienellä määrällä ritonaviiria, joka tehostaa niiden kykyä tuhota osin resistenttejä viruksia.
* Uudet nukleosidianalogit DAPD, alovudiini ja ACH-126,443.
* Uudet ei-nukleosidianalogit capraviriini, TMC-125 ja DPC 961.
* Fuusioinhibiittorit T-20 (pentafusiidi) ja T-1249. *
* CCR5-inhibiittorit Schering C (SCH 351125) ja UK-427,857. *
* Entry-inhibiittorit kuten PRO 367. *
* Attachment-inhibiittorit kuten PRO 542. *
* Integraasi-inhibiittorit kuten S1360. *

(Tähdellä merkityt kuuluvat uuteen ryhmään, jonka edustajat estävät virusta tarttumasta tai tunkeutumasta soluun. ”Vanhat” lääkkeet puuttuvat viruksen lisääntymiseen sen jo tunkeuduttua soluun.)

Näistä uusista lääkkeistä tenofoviiri (Viread) on jo käytössä. T-20:ta saa tällä hetkellä vain suppeassa laajennetun saatavuuden ohjelmassa. Atatsanaviirin (Zrivada) vastaavaan ohjelmaan voi ehkä päästä kuluvan vuoden (2002) aikana. Tällä hetkellä tutkimuksia tehdään ainakin näillä lääkeaineilla.

2. Mega-lääkitykset
Normaali yhdistelmä sisältää 3-4 eri lääkettä. Kun resistenssiä on liian paljon, yritetään viruksien lisääntymistä torjua vielä suuremmalla arsenaalilla. Pohjana on ajatus, etteivät kaikki elimistössä olevat virukset pysty vastustamaan kaikkia lääkkeitä. Tarpeeksi monella eri tavoin toimivalla lääkkeellä yritetään saavuttaa haluttu tulos.

Mitä useampia lääkkeitä käytetään, sitä suurempi on sivu- ja ristivaikutuksien mahdollisuus. Sivuvaikutuksia voidaan yrittää lievittää säätämällä lääkeannostelua lääkepitoisuusmittauksilla.

3. Hoitokatkot
Hoitokatkoilla pyritään pääsemään eroon osasta resistenteistä viruskannoista. Kun kaikki hiv-lääkkeet lopetetaan, vaihtuu viruskanta enimmäkseen ”villiin” virustyyppiin. Katkon jälkeen lääkitys taas tehoaa jonkin aikaa aiempaa paremmin.

Tavanomaisen resistenssitestin mukaan viruskanta todella vaihtuu villiksi, mutta tarkemmilla testeillä havaitaan, että lääkkeille resistentit virukset eivät katoa kokonaan. Lääkityskatko johtaa lisäksi usein auttajasolujen nopeaan vähenemiseen ja virusmäärän kasvuun. Lääkityksen uudelleenaloituksen jälkeen auttajasolumäärä kohoaa hitaasti ja joidenkin kohdalla se ei koskaan palaa aikaisemmalle tasolle.

4. Resistenssitesti
Mietittäessä ”kolmannen linjan” hoitovaihtoehtoja kannattaa tehdä resistenssitesti, jossa tutkitaan HI-virusten vastustuskykyä eri lääkkeitä vastaan. Niin sanottu fenotyyppinen eli viruksen ilmiasuun perustuva testi kertoo tässä tilanteessa enemmän kuin genotyyppitesti, joka perustuu viruksen perimäainekseen.

5. Lääkepitoisuuden mittaus
Monta lääkettä sisältävästä lääkeyhdistelmästä saadaan paras teho irti, kun kunkin lääkkeen pitoisuus veressä tutkitaan lääkityksen käynnistyttyä. Näin annostus voidaan mitoittaa ihanteelliseksi. Lääkkeethän vaikuttavat toistensa pitoisuuksiin ja tehoihin. Turhan korkeat pitoisuudet lisäävät haitallisten sivuvaikutusten riskiä.

6. Pitäytyminen tutussa lääkityksessä
Viruspitoisuustesti ei kerro koko totuutta. Vaikka lääkitys on ”pettänyt” ja virusmäärä noussut, viruskanta saattaa lääkityksen ansiosta olla huonokuntoisempaa kuin ilman lääkitystä. Jos terveydentila on hyvä eikä auttajasolujen määrä romahda, ei kannata murehtia liikaa lääkityksen ”epäonnistumista”.
Http://www.thebody.com/pinf

© 2017 Positiiviset Ry. All Rights Reserved. Puh. (09) 692 5441 / Malminkatu 24 / 00100 Helsinki