Marraskuu 2006

* Gorilloillakin hivin kaltaista virusta
* Reyataz tulossa myös 300 mg:n kapselina
* Hiv infektoi myös muita kuin CD4-soluja
* Tulevia CCR5-estäjälääkkeitä kannattaa käyttää hiv-infektion alkuvaiheessa
* Raskaus edellyttää isompaa Kaletra-annosta
* Uutta vyöruusun hoitomenetelmää kehitellään

Gorilloillakin hivin kaltaista virusta

Läntisen Keski-Afrikan gorilloista on löydetty hi-viruksen tyyppistä virusta. Tätä ennen virusta on tiedetty olevan kädellisistä vain ihmisillä ja simpansseilla.

Ranskalaisen Montpellier’n yliopiston tutkijat keräsivät gorillojen ja simpanssien ulosteita Kamerunin syrjäisillä metsäalueilla. Virologi Martine Peeters kertoo, miten hänen ryhmänsä törmäsi ensimmäisenä immunikatotartuntaan gorilloilla. ”Huomasimme, että niillä oli tartunta – ja yllätykseksemme tartunnanaiheuttaja on virus, joka on sukua simpansseissa ja myös ihmisissä esiintyvälle virukselle.”

Ulostenäytteitä tutkittiin hiv-vasta-aine- ja rna-testeillä. Simpanssien ulostenäytteitä oli 323, joista 40:ssä oli hiv-1-vasta-aineita. Gorillojen näytteitä kerättiin 213, ja niistä kuusi sisälsi näitä vasta-aineita.

Ihmisten keskuudessa leviävän hi-viruksen ykkösmuoto hiv-1 jaetaan kolmeen alaryhmään: M, N ja O. Gorillojen virusten havaittiin muistuttavan läheisesti hiv-1:n alaryhmää O, jota esiintyy keskisen Afrikan länsiosissa elävillä ihmisillä. Maailmanlaajuisesti yleisin ihmisten hiv-epidemian aiheuttaja on M-ryhmän hiv-1.

Sama tutkijaryhmä kertoi aiemmin tänä vuonna löydöistä, joiden mukaan Kamerunin lounaisosien simpanssit olisivat ihmisen M-ryhmän ykköstyypin hi-virusten alkuperäinen lähde. Lisäksi ryhmä on esittänyt, että myös harvinaisemman N-ryhmän ykköstyypin hi-virukset olisivat lähtöisin simpansseista. N-ryhmän tartuntoja tunnetaan tällä hetkellä vain kymmenen tapausta Kamerunissa.

Apinoiden immuunikatovirusta (siv) löytyi gorillayhteisöistä, jotka elivät jopa yli 400 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Tämä viittaa siihen, että tartunta olisi alueen gorilloilla yleinen ja endeeminen eli kotoperäinen tauti. Gorillat – kuten ihmisetkin – ovat ehkä saaneet tartuntansa simpansseilta.

Keskisessä Afrikassa gorilloja metsästetään ravinnoksi ja lääkkeiden valmistukseen, mikä on saattanut johtaa O-ryhmän hiv-tartunnan leviämiseen alueen ihmisiin. Niin kutsutulla molekyylikello-menetelmällä on laskeskeltu, että hi-virus olisi ensimmäisen kerran siirtynyt ihmiseen 1920- tai 1930-luvulla, ilmeisesti pureman tai lihankäsittelyn yhteydessä. Viime vuonna Iso-Britanniassa varoiteltiin Afrikasta salakuljetetun "bushmeatin" eli muun muassa gasellin ja gorillan lihaa sisältävien lihavalmisteiden vaaroista.

Ranskalaisen tutkijaryhmän mukaan tartuntaa kantavat gorillat saattavat muodostaa todellisen riskin ihmisille. Itäisessä Afrikassa elävien vuoristogorillojen tilanteesta immuunikatovirusten suhteen ei vielä ole tietoa.
Www.ngnews.com | uk.news.yahoo.com | news.bbc.co.uk


Reyataz tulossa myös 300 mg:n kapselina

Yhdysvaltojen lääkeviranomainen FDA on hyväksynyt käyttöön uuden 300 milligramman Reyataz-kapseliversion.

Atatsanaviiria sisältävä Reyataz on tähän asti ollut saatavissa 150:n ja 200 milligramman kapseleina. Yleinen annostus on ollut kerran vuorokaudessa 300 mg atatsanaviiria (kaksi 150 mg:n kapselia) tehostettuna yhdellä 100 mg:n ritonaviiri-kapselilla (Norvir). Uudella 300 mg:n kapselilla annostus on yksi Reyataz-kapseli plus yksi 100 mg:n Norvir-kapseli vuorokaudessa.
Www.aidsmeds.com


Hiv infektoi myös muita kuin CD4-soluja

Hi-virus näyttää kykenevän tunkeutumaan sukuelinten ja suoliston limakalvosoluihin sekä hermosoluihin ja hermotukikudoksen soluihin. Tähän ei ilmeisesti tarvita edes CD4-reseptoria solun pinnalla tai gp120-proteiinia viruksen kuoressa.

USA:laiset tutkijat käyttivät laboratoriokokeissaan soluviljelmiä, jotka oli kerätty emättimestä, aivoista ja suolistosta. Soluviljelmät altistettiin hi-viruksille, joiden glykoproteiini gp120 oli tehty toimimattomaksi. Gp120 on hi-viruksen kuoren pintaproteiini, jota virus normaalisti käyttää tunkeutuessaan soluun.

Virustartunta löytyi kokeen jälkeen 0,36–3,15 prosentissa altistetuista soluista. Tartuntoja tapahtui viallisesta gp120-proteiinista huolimatta. Tästä syystä tutkijat pitävät gp120:n merkitystä jopa vähäisenä, koska "gp120-vialliset" virukset tartuttivat soluja samassa määrin kuin normaalit virukset muissa tutkimuksissa.

Kokeessa käytetyt gp120-vialliset virukset kuten niistä soluviljelmissä monistuneet uudetkin virukset pystyivät myös tartuttamaan CD4-auttaja- ja T-soluja, jotka ovat hivin tavanomaisia kohteita.

Tutkijat päättelevät, että hi-virukset pystyvät siirtymään limakalvosolujen läpi käyttämällä mekanismia, johon ei tarvita gp120-proteiinia. Ne eivät myöskään tarvinneet CCR5- tai XCR4-reseptoreita päästäkseen tutkimuksessa käytettyihin CD4-reseptorittomiin (CD4-negatiivisiin) soluihin.

Tartuntoja ei tapahtunut, kun soluviljelmiin oli lisätty tsidovudiinia (AZT, Retrovir) kahden ensimmäisen tunnin aikana altistuksesta. Sitä vastoin kuuden tunnin kuluttua altistuksesta annettu tsidovudiini ei estänyt tartuntoja. Tällä perusteella tutkijat olettavat, että solut saavat virustartunnan hyvin nopeasti altistumisen jälkeen.

Tutkijaryhmä arvelee, että hivin vaikutukset aivoissa selittyvät nyt havaitulla hi-viruksen kyvyllä tunkeutua hermosoluihin ja hermotukikudoksen soluihin. Tämä voisi myös olla yksi syy siihen, että hiv-infektiota on niin vaikea parantaa.

"Usein sairauksien kehittymisen syynä ei ehkä olekaan vain puolustusjärjestelmän heikentyminen, vaan solujen infektoituminen joissain tärkeissä elimissä", selvittää tutkija Shen Pang. "Pelkästään CD4-solujen infektoitumiseen keskittyvä monen lääkkeen joukko ei riitä."
www.hivandhepatitis.com


Tulevia CCR5-estäjälääkkeitä kannattaa käyttää hiv-infektion alkuvaiheessa

Tulossa olevat CCR5-estäjälääkkeet näyttäisivät sopivan parhaiten hiv-infektion hoitoon silloin, kun potilas ei ole vielä käyttänyt kaikkia lääkehoidon mahdollisuuksia ja auttajasoluja on reilusti.

Hi-viruksen eri tyypit käyttävät soluun tunkeutuessaan sen pinnalla olevan CD4-reseptorin lisäksi joko CCR5- tai CXCR4-reseptoria tai molempia. Joidenkin tutkimusten mukaan CXCR4-reseptoria käyttävä (CXCR4-hakuinen) virus näyttää olevan aggressiivisempi ja lisääntyy nopeammin. Tätä virustyyppiä tavataan melko harvoin hiv-positiivisilla, jotka eivät ole vielä saaneet lääkehoitoa, ellei hiv-infektio ole edennyt pitkälle.

Koska CXCR4-hakuisten virusten määrästä lääkehoidossa olevilla hiv-positiivilla on vähän tutkimustietoa, vertailtiin San Franciscossa hiv-positiivisten henkilöiden viruskantojen reseptorihakuisuutta. Tutkimuksessa käytettiin hiv-klinikan asiakkaiden seurantatietoja.

Tutkituista henkilöistä 182 oli lääkehoidossa ja heidän virusmääränsä oli mitattavalla tasolla. Heistä 41 prosentilla viruskannassa oli merkittävä määrä CXCR4-reseptoria tai molempia reseptoreita käyttäviä viruksia. Lääkitystä ilman olevia oli 976 ja heistä vain 18 prosentilla oli tämäntyyppisiä viruksia.

Ryhmien ero pysyi, kun huomioitiin auttajasolujen määrät ja hiv-vastustuskykyä parantavan CCR5 delta 32 -geenivirheen esiintyminen koehenkilöissä. CXCR4-hakuisuus näytti liittyvän jonkin verran siihen, miten alhaalla CD4-auttasolut olivat olleet lääkitystä aloitettaessa.

Tulosten perusteella tutkijat sanovat, että tulossa olevan uuden lääkeluokan CCR5-estäjälääkkeitä olisi strategisesti paras käyttää ennen salvage-hoitoa eli pelastavaa varahoitoa ja ennen CD4-auttajasolujen merkittävää tuhoutumista.
Www.hivandhepatitis.com


Raskaus edellyttää isompaa Kaletra-annosta

Hiv-lääke Kaletran vaikuttavan aineen lopinaviirin pitoisuus näyttää laskevan lähes puoleen normaalista raskauden aikana.

Lääkkeiden pitoisuus saattaa muuttua raskauden aikana monista syistä, mutta muutoksista on vielä melko vähän tietoa. Sama koskee sikiöön asti pääsevien lääkkeiden määriä. Jos hiv-lääkkeiden pitoisuus muuttuu, voi sillä olla vakavia vaikutuksia niin äidin kuin lapsenkin terveydelle.

USA:ssa tehdyssä kokeessa 17:n raskaana olevan naisen saaman lopinaviirin pitoisuus mitattiin raskauden loppuvaiheessa 30. ja 36. raskausviikon välillä. Myös napanuorasta otettiin verinäytteitä synnytyksen yhteydessä. Naisista 12 söi Kaletraa myös synnytyksen jälkeen, ja heiltä saatiin lääkepitoisuuskoe 6–12 viikkoa synnytyksen jälkeen.

Kokeeseen osallistuneiden naisten raskaus kesti keskimäärin 35 viikkoa. He saivat kapselimuotoista Kaletraa tyypillisesti 25 viikon ajan.

Raskauden aikainen lopinaviiripitoisuus oli 12 tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta keskimäärin 1,6 mikrogrammaa millilitrassa verta. Synnytyksen jälkeen tämä pitoisuus oli keskimäärin 4,6. Raskauden aikana lääkepitoisuus pysytteli hyväksyttävällä tasolla huomattavasti lyhyemmän ajan kuin ei-raskaana olevilla naisilla keskimäärin.

Raskauden aikana lopinaviiripitoisuus putosi riittämättömänä pidetylle tasolle 14 naisella (82 %). Useimmilla heistä lääkepitoisuus korjaantui synnytyksen jälkeen, mutta neljänneksellä lääkepitoisuus oli vielä 6–12 viikon kuluttua riittämätön.

Tutkijoiden mukaan vain pieniä määriä lopinaviiria kulkeutui istukan läpi sikiöön.

Lopinaviiripitoisuus laski kokeeseen osallistuneilla noin puoleen normaalista. Tämä voi johtaa äidin viruskannan muuttumiseen vastustuskykyiseksi hiv-lääkkeelle ja lääkehoidon epäonnistumiseen, ja se voi myös lisätä tartunnan mahdollisuutta äidistä lapseen.

Tutkijat suosittelevatkin, että Kaletran turvallisuutta, aineenvaihdunnallisia ominaisuuksia ja annostelua raskauden aikana tutkittaisiin enemmän. Työryhmä keskittyy tällä hetkellä uuden tablettimuotoisen Kaletran vastaavien ominaisuuksien selvittämiseen.
Www.hivandhepatitis.com | www.aidsmap.com


Uutta vyöruusun hoitomenetelmää kehitellään

Kaksi amerikkalaistutkijaa ovat löytäneet vyöruusua aiheuttavasta vesirokkoviruksesta heikon kohdan. Löytö saattaa johtaa uuteen vyöruusun hoitomenetelmään.

Vyöruusu on herpesryhmään kuuluvan varicella zoster -viruksen aiheuttaman vesirokon uusiutuminen. Jokaisella, joka on sairastanut vesirokon, on varicella zoster -virus. Vesirokon parannuttua viruksia siirtyy "uinumaan" hermosoluihin aivojen ja selkäytimen lähelle.

Jos immuunijärjestelmä heikkenee esimerkiksi iän tai hiv-infektion vuoksi, saattavat virukset aktivoitua ja vaeltaa hermoja pitkin iholle. Kipua voi esiintyä ennen vyöruusurakkuloiden puhkeamista, niiden aikana ja kuukausia tai jopa vuosia tämän jälkeen. Aidsia sairastavalla vyöruusu voi kehittyä vakavaksi.

Vyöruusua hoidetaan viruslääkkeillä, jotka ehkäisevät viruksen lisääntymistä. Jos puolustusjärjestelmä on heikentynyt, saattaa infektio lääkityksestä huolimatta levitä ja myös lääkeresistenssiä voi kehittyä. Vyöruusua voidaan myös torjua rokotteella (Zostavax), joka sai myyntiluvan Euroopassa toukokuussa. Tämä rokote sisältää heikennettyjä viruksia, eikä siksi sovi ihmisille, joiden puolustusjärjestelmä on heikentynyt esimerkiksi hiv-infektion vuoksi. Tällaisissa tapauksissa uudentyyppinen lääke olisikin toivottava.

USA:lainen virustutkija Jeffrey I. Cohen havaitsi tutkijatovereineen muutama vuosi sitten, että kun varicella-viruksen pinnalta tuhotaan glykoproteiini E -niminen molekyyli, ei virus enää pysty tartuttamaan ihmisen soluja. Havainnon seurauksena saatiin selville, että ihmissolujen pinnassa oleva insuliinia hajottava proteiini toimii reseptorina glykoproteiini E:lle.

Uusi lääke perustuisi siis siihen, että se estää viruksen glykoproteiini E:tä kiinnittymästä solun insuliinia hajottavaan proteiiniin. Tutkijat havaitsivat, että esimerkiksi yleinen iholla käytettävä antibiootti basitrasiini estää kiinnittymisen koeputkessa. Vaadittava basitrasiinimäärä on liian suuri ihmiselimistössä käytettäväksi, mutta löydös voi auttaa löytämään ihmiselle sopivan hoitomenetelmän.
Www.hivandhepatitis.com

© 2017 Positiiviset Ry. All Rights Reserved. Puh. (09) 692 5441 / Malminkatu 24 / 00100 Helsinki