Helmikuu 2007

* Hiv-positiivisten elinaikaennuste pidentynyt
* Hi-virus piileksii kiveksissä
* Avoimuus auttaa immuunijärjestelmää?
* FDA muutti Fuzeonin ja Stocrinin käyttöohjeita
* Hammaslääkäri ei voi kieltäytyä hoitamasta hiv-positiivista
* Tutkimus: Lääkitys mieluummin aiemmin kuin myöhemmin
* Hiv ja keuhkosyöpäriski

Hiv-positiivisten elinaikaennuste pidentynyt

Tanskalainen noin 25-vuotias vastatodettu hiv-positiivinen voi tällä hetkellä odottaa elävänsä vielä yli 35 vuotta. Tämä on verrattavissa diabetesta sairastavan odotettavissa olevan elinajan ennusteeseen.

Tanskassa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin hiv-positiivisten ja kokonaisväestön odotettavissa olevaa elinaikaa ja sen kehittymistä vuosina 1995–2005. Mukana oli 3990 hiv-positiivista ja 379.879 keskimääräisen väestön edustajaa. Jokaisella hiv-positiivisella oli siis 99 verrokkia, joiden taustatekijät oli yhdenmukaistettu hiv-positiivisten kanssa.

Koko ajanjakson odotettavissa olevan elinajan ennusteen mediaani (arvo, joka jakaa havaintoarvot kahteen yhtä suureen ryhmään) oli hiv-positiivisilla 25-vuotiailla 19,9 vuotta, kun se koko väestöllä oli 51,1 vuotta. Ajanjaksona 2000–2005 hiv-positiivisten ennuste kuitenkin kasvoi 32,5 vuoteen, ja kun tästä ryhmästä poistettiin ne 16 prosenttia, joilla oli myös C-hepatiitti, kohosi ennuste 38,9 vuoteen. Tämä tarkoittaisi elämistä 64 vuoden ikäiseksi. Verrokeilla tämä ikä oli 76 vuotta.

Koko tutkimusjakson aikana kuolleisuus 1000 henkilöelinvuotta kohti oli hiv-positiivisilla 43 ja väestössä keskimäärin 4,7. Kuolleisuusluvut laskivat kuitenkin hiv-positiivisilla yhdistelmähoitojen tulon jälkeen huomattavasti. Kun 1000 henkilöelinvuotta kohti vuosina 1995–1996 oli kuolemia hiv-positiivisten keskuudessa 124, oli lukumäärä vuosina 2000–2005 vain 25.

Hiv-positiivisen ikä erottui merkittävänä elinajan ennusteeseen vaikuttavana tekijänä. Mitä korkeampi hiv-positiivisen ikä on, sitä huonompi on ennuste.

”Hiv-potilaiden elinaikaennustetta voi verrata diabeetikkojen elinaikaennusteeseen”, toteaa tutkimusryhmän johtaja Nicolai Lohse. ”Tämän johdosta heidän täytyy paneutua kunnolla tulevan elämänsä suunnitteluun.”

”Pidentynyt elinaikaennuste haastaa lääkärit kiinnittämään huomiota muiden elämäntapasairauksien ehkäisyyn ja hoitoon”, Lohse lisää.
Www.hivandhepatitis.com | www.aidsmap.com


Hi-virus piileksii kiveksissä

Hi-virukset näyttävät selviävän ja jopa lisääntyvän kiveksissä tehokkaasta hiv-lääkehoidosta huolimatta. Siemennesteessä voi olla virusta, vaikka veren virusmäärä on alle mittausrajan.

Kivekset näyttävät tarjoavan ihanteellisen kasvualustan hi-viruksille. Parhaimpien hiv-lääkkeidenkin on vaikea tunkeutua kiveskudokseen. Ranskalaisessa tutkimuksessa on nyt havaittu, että kiveskudoksen syöjäsoluissa eli makrofaageissa on kaikki reseptorit, joita hi-virus käyttää tunkeutuessaan soluun: CD4, CXCR4, CCR5 ja DC-SIGN.

Kudosnäytteillä tehdyissä koeputkikokeissa virukset myös lisääntyivät kivesten makrofaageissa. Hi-virusta sisältävät makrofaagit löytyivät kiveksen solujenvälisestä kudoksesta. Kun kudosta viljeltiin laboratoriossa, nähtiin virusten myös tarttuvan muihin kudoksen soluihin. Tutkijoiden mukaan kiveksissä tapahtuvan viruskasvun takia siemenneste voi olla tartuttavaa, vaikka henkilön verestä ei lääkityksen ansiosta löydykään viruksia.

Kansainvälisen hiv-tietoisuutta levittävän Avert-järjestön edustaja totesi, että siemennesteen on tiedetty sisältävän hi-viruksia tehokkaasta lääkityksestä huolimatta, mutta tämä tutkimus selittää ensimmäisen kerran, miksi näin on. Hänen mielestään olisi hienoa, jos tämän tutkimustuloksen seurauksena onnistuttaisiin kehittämään aineita, joilla ehkäistäisiin hivin lisääntymistä kiveksissä.

”Todennäköisesti emme kuitenkaan saa näitä lääkkeitä vielä lähitulevaisuudessa, joten toistaiseksi kondomi pysyttelee parhaana ehkäisymenetelmänä seksuaalisessa kanssakäymisessä”, hän korostaa.
News.bbc.co.uk | ajp.amjpathol.org


Avoimuus auttaa immuunijärjestelmää?

Omasta hiv-positiivisuudestaan ja seksuaalisesta suuntautumisestaan avoimesti kertovat hiv-positiiviset näyttävät selviytyvän muita paremmin CD4-auttasoluilla mitattuna. Asiaa tutkineet eivät kuitenkaan kehota ihmisiä suin päin parantamaan puolustusjärjestelmäänsä avoimuudella, koska joissain tutkimuksissa on myös havaittu asian omana tietonaan pitämisen suojaavan esimerkiksi joitain hiv-positiivisia homomiehiä.

Eräissä tutkimuksissa on saatu viitteitä, joiden mukaan oman seksuaalisen suuntautumisen salaaminen liittyisi hiv-infektion nopeampaan etenemiseen hiv-positiivisilla miehillä. Hiv-negatiivisillakin suuntautumisensa salaavilla miehillä esiintyy muita enemmän syövän ja hengityselininfektioiden kaltaisia vakavia sairauksia. Mutta vaikka avoimuus omasta hiv-statuksesta näyttää hyödyttävän hiv-positiivisia, on avoimuuden myös havaittu johtavan stressin lisääntymiseen esimerkiksi leimaamisen ja syrjinnän muodossa.

Seattlessa USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa haluttiin testata ajatusmallia, jonka mukaan avoimuus johtaisi parempiin auttajasolumääriin kuin omana tietonaan pitäminen. Tutkijat ottivat huomioon myös muut tekijät, kuten etninen tausta, yksin tai parisuhteessa eläminen, työ- ja koulutustausta, psykiatriset sairaudet, huumeiden käyttö, fyysinen ja henkinen terveys, saatu yhteisöllinen tuki sekä tehokas hiv-lääkitys.

Tutkimusjoukkona oli 373 psykiatrisessa avohoidossa ollutta hiv-positiivista henkilöä, jotka olivat Seattlen julkisen terveydenhoidon hiv-vastaanoton asiakkaita. USA:ssa julkista terveydenhoitoa käyttävät enimmäkseen vähävaraiset kansalaiset.

Terveystietoja kerättiin vuodesta 2000 vuoteen 2004. Kun mahdollisimman monet muut vaikuttavat taustatekijät oli vakioitu, tulosten mukaan kumpikin tekijä, avoimuus niin seksuaalisen suuntautumisen kuin hiv-positiivisuudenkin suhteen, ennustivat korkeampia auttajasoluarvoja kyseisenä ajanjaksona kuin näiden asioiden salaaminen.

Tutkijat ehdottavat lisätutkimuksia, joissa ihmisille opetettaisiin kursseilla avoimuutta helpottavia taitoja. Näin voitaisiin ihmisten todetun käyttäytymisen tulosten mittaamisen sijaan arvioida, olisiko kursseilla todellista vaikutusta ihmisten avoimuuteen, riskikäyttäytymiseen ja immuunijärjestelmään.
Www.aidsmap.com


FDA muutti Fuzeonin ja Stocrinin käyttöohjeita

USA:n lääkeviranomainen FDA on ilmoittanut korjauksista fuusionestäjä enfuvirtidin (Fuzeon) ja nNRTI-lääke efavirentsin (USA:ssa Sustiva, meillä Stocrin) pakkausselosteisiin.

Injektiolääke Fuzeonin käyttöohjeisiin on tehty runsaasti täydennyksiä. USA:ssa Fuzeonia käytetään tavallisen injektioneulan lisäksi myös Biojector-laitteen avulla, joka ”ampuu” lääkkeen ihon alle ilman neulaa. Erityisesti tämän laitteen käyttäjillä on esiintynyt hermokipuja, kun laite on suunnattu liian lähelle ihon alla kulkevia hermoja. Siksi ohjeissa neuvotaan nyt välttämään lääkkeen annostelua alueille, joilla isoja hermoja kulkee lähellä ihon pintaa, kuten kyynärpään ja polven seutu, nivustaive sekä pakaroiden tietyt alueet.

Fuzeonia ei myöskään tule pistää ihon epänormaalisuuksien tai verisuonien kohdalle, luomeen, arpikudokseen, mustelmiin, lähelle napaa, leikkausarpiin, tatuointeihin eikä palovamma-alueisiin. On myös lisätty varoitus verenvuotoriskistä potilailla, jotka käyttävät verenohennuslääkkeitä tai joilla on verenvuototauti tai muu veren hyytymishäiriö.

Efavirentsin (Stocrin) yhteydessä ei-suositeltaviin lääkkeisiin on lisätty bepridiili, pimotsidi ja normaaliannoksena käytetty vorikonatsoli. Viimemainittua lääkettä käytettäessä tulee sen annosta nostaa ja efavirentsin annosta laskea.

Efavirentsin käyttöohjeisiin on myös lisätty ohjeet seuraavien lääkkeiden annostelusta sen yhteydessä: diltiatsemi, itrakonatsoli, vorikonatsoli, atorvastatiini, pravastatiini ja simvastatiini.
Www.hivandhepatitis.com


Hammaslääkäri ei voi kieltäytyä hoitamasta hiv-positiivista

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) katsoo, että hammaslääkärit eivät voi kieltäytyä palvelemasta hiv-positiivisia asiakkaita vastaanotoillaan.

Positiiviset ry lähetti marraskuussa 2006 tiedustelun TEO:lle hammaslääkärien oikeudesta kieltäytyä hoitamasta hiv-tartunnan saaneita. Yhdistys oli saanut tietoja tapauksista, joissa yksityinen hammaslääkäri ei ollut ottanut vastaan hiv-tartunnan saanutta asiakasta. Jos hoitoon on päässyt, on saatettu periä ylimääräisiin suojausjärjestelyihin perustuvia lisämaksuja. Tiedustelussa viitattiin myös hiv-positiivisten hammashoidon alueellisesti epätasa-arvoiseen saatavuuteen Suomessa.

TEO:n kannanoton mukaan hammaslääkäri ei voi kieltäytyä hoitamasta hiv-tartunnan saanutta asiakasta hänen sairautensa perusteella. ”Potilasta ei voi asettaa eri asemaan hänen sairautensa perusteella, ja potilaalla on oikeus saada ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämä hoito”, TEO linjaa. ”Kunta vastaa suun terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan. Yksityinen sektori täydentää julkisen terveydenhuollon palveluja. Potilaalla on kuitenkin oikeus valita, käyttääkö hän julkisia vai yksityisiä palveluja.” Yksityisillä hammaslääkäreillä ei TEO:n mukaan ole erivapauksia asiakkaiden valinnassa.

TEO perustelee kantansa perustuslain 6 §:n 2 momentin, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 3 §:n momenttien 1 ja 2, yhdenvertaisuuslain (21/2004) 6 §:n sekä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 15 §:n ja 22 §:n määräyksillä.

Suojauksista TEO toteaa: ”Hammaslääkäri on velvollinen kaikkien potilaiden kohdalla noudattamaan ajanmukaisia vastaanoton hygieniakäytäntöjä. Suojaustoimenpiteiden tulee olla aina asianmukaiset ja riittävät, huomioon ottaen myös se mahdollisuus, että potilaalla on tarttuva infektiosairaus.”

Siihen, saako hiv-positiiviselle asiakkaalle koitua ylimääräisiä kustannuksia suojaustoimenpiteistä, TEO ei ota kantaa. Tätä se perustelee sillä, että asiakasmaksut ovat TEO:n toimivallan ulkopuolella.

Positiiviset ry katsoo, että ylimääräisten suojausten käyttö ja niistä laskuttaminen yksinomaan hiv-positiivisten asiakkaiden kohdalla on väärin, koska kenellä tahansa hammaslääkärin asiakkaalla voi tietämättäänkin olla tarttuva infektiosairaus tai hänen terveydentilansa voi edellyttää erityistä hygieniaa. Kaikkien hammaslääkärien ammattitaitovaatimuksiin kuuluvat perussairauksien huomioiminen ja kyky tunnistaa suuoireita.

TEO:n vastaus Positiiviset ry:n tiedusteluun on saatavissa kokonaisuudessaan yhdistyksen toimistosta osoitteessa Paciuksenkaari 27, 00270 Helsinki. Tiedustelut puh. (09) 692 5441.


Tutkimus: Lääkitys mieluummin aiemmin kuin myöhemmin

Vasta tehty seurantatutkimus viittaa siihen, että aikaisemmin aloitettu hiv-lääkitys johtaisi paremmin ”normaaliin” CD4-auttajasolutasoon kuin nykyisten hoitosuositusten mukaan aloitettu lääkitys. Kuuden vuoden lääkehoidon jälkeen auttajasolutaso oli normaali tai lähes normaali vain niillä, joiden lääkehoito aloitettiin auttajasolujen ollessa yli 350.

Hoitokäytännöksi on vakiintunut suositus, että hiv-lääkehoito aloitettaisiin, kun CD4-auttajasolut laskevat alle 350:een. Asiantuntijoiden käsitykset kuitenkin vaihtelevat niin, että jotkut suosittavat hoitoa jo aiemmin ja toiset taas vasta 200:n tienoilla.

Myöhemmin aloitetun lääkehoidon puolustajat vetoavat lääkitykseen sitoutumiseen liittyviin ongelmiin, sivuvaikutuksiin ja lääkeresistenssin syntymiseen. Varhaisen hoidon kannattajat uskovat immuunijärjestelmän pysyvän paremmassa kunnossa lääkehoidon turvin.

Johns Hopkins -yliopiston tutkijat seurasivat hiv-lääkityksellä olleita hiv-positiivisia, joilla auttajasolutaso oli pysynyt alle 400:n vähintään vuoden ajan lääkityksen aloittamisesta. Heitä seurattiin kuuden vuoden ajan lääkityksen alusta. Vertailu tehtiin kolmen ryhmän välillä; korkeintaan 200:n, 201–350:n sekä yli 350:n auttajasolutasolla aloittaneet.

Kaikkiaan 655:ttä henkilöä seurattiin, ja 92 prosentilla auttajasolut nousivat hoidon ansiosta. Keskimäärin nousu oli 274.

Alle 200:n tasolla aloittaneilla keskimääräinen auttajasolutaso oli kuuden vuoden hoidon jälkeen 493. Tasolta 201–350 aloittaneilla tämä luku oli 508. Yli 350:n tasolta aloittaneilla keskiarvo oli 829.

Aloitushetken auttajasolutason lisäksi kuuden vuoden hoitotulokseen vaikuttivat heikentävästi myös henkilön korkeampi ikä sekä suonensisäisten huumeiden käyttö. Lääkitykseen kuuluvien lääkkeiden tyyppi (proteaasin estäjä- tai nNRTI-pohjainen) ei vaikuttanut tuloksiin. Samoin eivät vaikuttaneet sukupuoli, ihonväri tai samanaikainen C-hepatiitti.

Lopputulos oli, että vain yli 350:n auttajasolutasolla lääkityksensä aloittaneilla auttajasolut palasivat normaalille tai lähes normaalille tasolle. Vaikka useimmilla seuratuista hiv-positiivisista auttajasolut kohosivat huomattavasti lääkityksen aikana, alhaiselta auttajasolutasolta aloittaneilla oli todennäköisintä, että auttajasolut juuttuivat normaalitason alapuolelle.

Tutkittujen henkilöiden valintatavan takia ei voitu selvittää, mikä on ollut heidän terveystilanteensa tutkimukseen mukaantuloa edeltäneenä aikana ja kuinka kauan he olivat pysyneet hyvässä kunnossa ilman lääkitystä.
Www.aidsmeds.com


Hiv ja keuhkosyöpäriski

Hiv-positiivisten henkilöiden mahdollisuus sairastua keuhkosyöpään on selvästi kokonaisväestöä suurempi. Runsas tupakointikaan ei selitä korkeita keuhkosyöpälukuja kokonaan, varsinkaan nuorilla hiv-positiivisilla.

Yhdysvaltalaistietojen mukaan keuhkosyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä hiv-positiivisilla Kaposin sarkooman ja non-Hodgkinin lymfooman jälkeen. Hiv-positiivisten riski sairastua keuhkosyöpään arvioidaan kahdesta seitsemään kertaa suuremmaksi kuin koko väestöllä. Myös keuhkosyöpäkuolleisuus on hiv-positiivisilla yleisempää kuin muilla.

Hiv-positiivisten tupakointi on selvästi yleisempää kuin väestössä keskimäärin. Kun 60–80 prosenttia hiv-positiivisista polttaa, on koko väestössä osuus 20–30 prosenttia.

Amerikkalainen tutkijaryhmä halusi selvittää, mikä vaikutus hiv-infektiolla on tupakan ohella korkeisiin keuhkosyöpälukuihin. Ryhmä vertasi koko väestön keuhkosyöpälukuja lähes 400.000:n aidsiin sairastuneen keuhkosyöpiin. Aids-diagnoosit oli tehty vuosien 1980 ja 2002 välisenä aikana. Mukaan otettiin ne, joiden aids oli diagnosoitu vähintään 15-vuotiaana ja joiden keuhkosyöpä oli todettu viiden vuoden aikana ennen tai jälkeen aids-diagnoosin. Tarkimmin tutkittiin 4–27 kuukauden kuluessa aids-diagnoosin jälkeen todetut syöpätapaukset.

Keuhkosyöpätapauksia oli aineistossa 1489. Keuhkosyöpien määrä lisääntyi iän mukana, mutta riski oli erityisen korkea muuhun väestöön verrattuna nuorilla 15–29-vuotiailla. Miehillä keuhkosyöpää oli enemmän kuin naisilla, mutta aidsin yhteydessä todetun keuhkosyövän riski oli koko väestöön nähden suurempi naisilla kuin miehillä.

Tutkijoiden mukaan pelkkä tupakointi ei selitä nimenomaan nuorten hiv-positiivisten kasvanutta riskiä sairastua keuhkosyöpään. He epäilevät, että tupakka voi aiheuttaa juuri nuorissa tavallista enemmän infektioita, ahtaumaa ja muita vaurioita keuhkoissa, ja ne taas altistavat keuhkosyövälle. Toisaalta keuhkovaivoja esiintyy muuta väestöä enemmän myös tupakoimattomilla hiv-positiivisilla. Keuhkosyöpäsairastuvuus saattaakin olla tupakan ohella yhteydessä toistuviin ja kroonistuneisiin keuhkotulehduksiin.
Www.aidsmeds.com

© 2017 Positiiviset Ry. All Rights Reserved. Puh. (09) 692 5441 / Malminkatu 24 / 00100 Helsinki