Kategoriat
Positiivisten kokemuksia Poveri

Vertaistuki on ystävyyden, myötätunnon ja ilon harjoittamista

Tässä artikkelissa on koottuna osallistujien kokemuksia tämän kevään ensimmäiseltä vertaisten leiriltä. Kyseessä oli omatoiminen liikuntaleiri Vierumäellä. Artikkelin on kirjoittanut Positiivisten yhteisötyöntekijä Tappu Valkonen, lainaukset ovat muilta leirin osallistujilta.

Hauskinta oli yhteiset illalliset, jotka valmistimme toisillemme mökkikunta vuorotellen ja yhdessä kutsuen toiset kylään. Kuulin monenlaisia elämäntarinoita ja yksineläjänä kosketti positiivisten äitien saama nurja kohtelu terveydenhuollossa. Ja viikon aikana kunto koheni, reippaampien tsempistä uskalsin laduille monen vuoden tauon jälkeen.

Olen vuoden sisällä ollut mukana kahdella vertaisten omatoimisella viikolla, joilla pääpaino on yhdessä tekemisellä ja liikunnalla. Kuvittelin, ettei Lappia hienompaa kokemusta voi tulla, mutta erehdyin. Talvileirillä Vierumäellä ei ollut niin jylhiä maisemia kuin Enontekiöllä, mutta yhdessä olemisesta ja tekemisestä jäi sellainen olo, että olen oikeassa paikassa. Ja saako työnteko olla näin mukavaa? Liikkumisella on kiistattomat terveysvaikutukset niin kehoon kuin mieleen. 

Oli mukava huomata, miten kaikki osallistujat osallistuivat mahdollisuuksiensa mukaan askareisiin ja tottuneemmat liikkujat tsemppasivat meitä muita kovempiin suorituksiin mihin ikinä kuvittelimme pystyvämme.  Vertaistoiminnan sisältö voi muotoutua osallistujan näköiseksi. Parasta siinä on mahdollisuus tuoda oma osaaminen yhteisön hyväksi. Se tuo merkityksellisyyden tunteen elämään.

Huomasin viikon aikana puhuvani usein vanhemmistani. Huoli omasta terveydestä ehkä osittain heijastuu huoleen siitä, pystynkö siinä määrin kuin haluan, olemaan mukana huoltajieni elämässä ja tekemässä sitä helpommaksi, kun huoltosuhde kääntyy toisin päin. Samalla toivon, että suhteessa säilyy tasavertaisuus ja näemme toisemme yksilöinä ja persoonina eikä hoivaajina ja hoivattavina. Vertaisten tapaamisissa saa harjoitella sellaista elämänasennetta. Jokaisen kokemus hivin kanssa elämisestä on omanlaisensa. Alla on kirjoitus yhdeltä osallistujalta, jossa mielestäni kuvastuu juuri tämä puoli vertaistoiminnasta.

Mieltä kuohuttavin puheenaihe oli väsyminen hoitoihin ja lääkityksestä kieltäytyminen, varsinkin nuoren ihmisen kohdalla. Emme löytäneet ratkaisua asiaan, johon eivät ole kaikkien osalta löytäneet ammattipsykologitkaan. Jotkin asiat tapahtuvat ymmärryksen yli eikä niitä voi korjata. Vahva yhteisöllisyyden tunne kannattelee vaikeita tunteita. Yhdessä pysähtyen näiden asioiden ääreen emme välttämättä saa kaikkia asioita korjatuksi, mutta ne on helpompi liittää elämänmuistoihin murskautumatta lohduttomuuden alle.

Vapaahetkinä käsi hamusi usein älylaitteille ja niiden tarjoamien sisältöjen vietäväksi. Kuitenkin moni huomasi yhdessäolon vähentäneen totuttua tiivistä uutisten ja sosiaalisen media seuraamista. Tässä ja nyt, näiden ihmisten seurassa on parasta elämän aikaa:

Joskus ei tarvitse mennä kauas löytääkseen uutta innoitusta ja motivaatiota olemiseen ja elämiseen. On se elämä vaan ihmisellä parasta aikaa!

Sama henkilö jatkaa:

Vierumäki on hieno siksi, että sinne on helppo tulla ja se on lähellä lähes kaikkia. 

Talvilomien jälkeinen viikko oli sopivan rauhallinen. Laduilla oli tilaa. Metsät ja suot antoivat liukulumi- ja lumikenkäilijöille tilaa hengittää. Uimahallissakin sukeltajat poistuivat juuri sopivasti, että altaassa sai meditoitua kaikessa rauhassa. Ohjattu jooga hiljaisessa monitoimihallissa edesauttoi valaistumista. Avanto antoi parastaan eli rauhaa ja tilaa talvipäivän kohokohtaan; virkistävään pulahdukseen. 

Osanottajia oli juuri sopiva määrä siihen, että jokaisen kanssa ehti vaihtaa ajatuksia tai virkistyä luonnossa. Ja Heinolan luonto oli kauneimmillaan. Puhdas, valkoinen lumi kuorrutti maisemaa ja öinen täysikuu loi viikolle täydelliset puitteet. Yhteisten päivällisten suunnittelu, valmistus ja nauttiminen kirvoittivat keskusteluja elämää suuremmista, niistä pienenpienistä aiheista.