Sivun tähän osassa on tietoa kemseksissä käytettävistä huumeista ja muista aineista. Tietoa on koottu niistä aineista, jotka kemseksi-kyselyssä nousivat erityisesti esiin. Tiedot amfetamiinista, GHB:stä (”gamma”), GLB:stä (”lakka”) ja MDMA:sta (ekstaasi) ovat A-klinikkasäätiön Päihdelinkistä, josta löytyy tietoa muista päihteistä suomen kielellä.
Kemseksiin on kansainvälisesti liitetty erityisesti stimulanteista metamfetamiini ja mefedroni sekä keskushermostoa lamaavista yhdisteistä gammahydroksibutyraatti (GHB) ja gammabutyrolaktoni (GBL). Mikään näistä ei kuulu kyselyn mukaan Suomen suosituimpiin kemseksi-aineisiin. Ne kuitenkin liittyvät miestenväliseen kemseksiin, sillä GHB, GBL ja metamfetamiini olivat miesten keskuudessa selvästi suositumpia kuin muilla sukupuolilla. Mainitsemisen arvoisia aineita ovat ilokaasu ja kloorietaani, joita viidennes kyselyyn vastanneista miehistä oli kohdannut kemseksin yhteydessä.
Suomessa tiettyjen kemseksille tyypillisten aineiden saatavuus saattaa olla heikompaa kuin maailman metropoleissa. Tämän seurauksena monet käyttävät, mitä kohdalle osuu, eikä aineiden sisällöstä varsinkaan aina ole tietoa. Haittojen pienentämiseksi tulisi sen vuoksi vähintään noudattaa varovaisuutta annostelussa.
Positiivisten kyselyn perusteella suurin tiedon tarve koski aineiden yhteisvaikutuksia. Linkeistä löydät sivustoja, joilta saa tietoa yhteisvaikutuksista.
Amfetamiini vaikuttaa stimuloivasti eli kiihdyttävästi sekä aivoissa että ääreishermostossa. Se lisää useiden välittäjäaineiden, erityisesti dopamiinin, serotoniinin ja noradrenaliinin, toimintaa. Amfetamiinin vaikutukset sekä niiden voimakkuus ja kesto riippuvat käytetyn aineen puhtaudesta, annoksen koosta ja käyttötavasta. Myös henkilökohtaisella herkkyydellä on merkitystä. Suonensisäisesti käytettynä amfetamiinin vaikutus alkaa välittömästi. Vaikutus on silloin myös kokonaisuudessaan voimakkaampi. Vaikutus voi kestää kuusikin tuntia.
Psyykkiset vaikutukset: Amfetamiini lisää valppautta, jännitystä ja hyvän olon tunnetta. Jo pieni määrä ainetta aktivoi motorisesti, älyllisesti ja sosiaalisesti: amfetamiinin vaikutuksen alaisena fyysistä energiaa riittää, ajatukset juoksevat nopeasti ja puheliaisuus lisääntyy. Suurten annosten myötä käyttäjä voi kokea hyvin voimakkaita euforian, voiman ja seksuaalisuuden tunteita. Myös levottomuus, jännitys, epävakaus ja impulsiivisuus lisääntyvät. Mitä suuremmasta amfetamiiniannoksesta on kyse sitä todennäköisemmin käyttökokemukseen liittyy myös ahdistusta ja vainoharhaisuutta.
Fyysiset vaikutukset: Kaikki amfetamiinivalmisteet nostavat verenpainetta ja sydämen lyöntitiheyttä. Tämä voi aiheuttaa rintakipuja, rytmihäiriöitä ja hengenahdistusta. Suurten annosten myötä fyysinen aktiivisuus voi muuttua pakonomaiseksi, jolloin hienomotorinen kontrolli vaikeutuu. Amfetamiini poistaa nälän ja väsymyksen tunteen.
Akuutit riskit: Amfetamiini vaikuttaa elimistöön kiihdyttävästi, mihin liittyy hengenvaarallisten komplikaatioiden riski. Amfetamiini voi aiheuttaa rytmihäiriöitä, kehon ylikuumenemista, kallonsisäisen verenvuodon tai DIC-oireyhtymän. Amfetamiinin aiheuttamat kuolemat ovat kuitenkin melko harvinaisia. Suurten amfetamiiniannosten nauttiminen voi laukaista psykoosin. Riskien todennäköisyys kasvaa, jos amfetamiinia käyttää runsaasti ja usein.
Aineen epäpuhtaus ja pitoisuuksien voimakas vaihtelu lisäävät ikävien ja odottamattomien vaikutusten todennäköisyyttä.
Sekakäytön riskit: amfetamiinin yhdistäminen muihin stimuloiviin päihteisiin (kokaiini, MDMA) voimistaa kehon stressireaktiota. Tämä lisää sydän- ja verenkiertoelimistön kuormitusta. MAO-estäjät ja SSRI-masennuslääkkeet voivat kiihdyttää dopamiinivälittäjäaineiden toimintaa, mistä voi seurata serotoniinisyndroomana tunnettu myrkytystila.
Runsaan käytön riskit: runsaan ja pitkään jatkuneen käytön myötä amfetamiini aiheuttaa yhä voimakkaampaa ahdistusta ja vainoharhaisuutta. Erilaisten harhaluulojen lisäksi vainoharhaisuuteen voi liittyä sietämättömyyttä normaaleille äänille (hyperakusia), hallusinaatioita sekä väkivaltaista käytöstä. Psykoottisten oireiden lisäksi amfetamiinin käytöstä voi seurata muun muassa voimakasta väsymystä, univaikeuksia, aliravitsemusta ja impulsiivisuutta. Runsas amfetamiinin käyttö myös vaurioittaa aivoja.
Amfetamiinin suonensisäiseen käyttöön liittyy riski vakavista tartuntataudeista, kuten hivistä ja C-hepatiitista. C-hepatiitti on yleisin pistämiseen liittyvä komplikaatio: noin 75 %:lla suonensisäisesti huumeita käyttävillä esiintyy veressä C-hepatiitin vasta-aineita. Pistäminen voi aiheuttaa myös paikallisen infektion. On niin ikään mahdollista, että pistämisen yhteydessä verenkiertoon pääsee sieni tai bakteeri.
Riippuvuus: Amfetamiiniin voi kehittyä voimakas psyykkinen riippuvuus. Toleranssi aineen vaikutuksille kasvaa käytön myötä. Tällöin annoksen kokoa on kasvatettava halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi.
Amfetamiinin käytön lopettamisesta seuraa yleensä voimakasta väsymystä, uupumusta, masentuneisuutta, itsetuhoisuutta ja vainoharhaisia ajatuksia. Oireet johtuvat amfetamiinin vaikutuksesta välittäjäaineisiin: keho ikään kuin pyrkii korjaamaan amfetamiinin käytön aiheuttamat vauriot. Tämä tapahtuu yleensä jo yksittäisen käyttökerran jälkeen.
Päihteiden käyttö on aina riskialtista. Keinot riskien vähentämiseksi eivät koskaan poista niitä täysin.
Osan amfetamiinin käyttöön liittyvistä riskeistä voi välttää sillä, ettei käytä ainetta suonensisäisesti. Jos amfetamiinia kuitenkin käyttää pistämällä, on ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että käyttää aina vain omia, puhtaita pistovälineitä ja aineiden valmistusastioita. Tämä on paras keino ehkäistä amfetamiinin suonensisäiseen käyttöön liittyviä tartuntatautiriskejä.
Käytetyt neulat ja ruiskut voi vaihtaa puhtaisiin terveysneuvontapisteissä. Terveysneuvontapisteiden yhteystiedot löytyvät vinkki-infosta.
MDMA eli ekstaasi vaikuttaa aivoissa lisäten serotoniini- ja dopamiinivälittäjäaineiden toimintaa. MDMA:n vaikutus alkaa noin 30-60 minuutin kuluessa aineen nauttimisesta ja kestää annoksesta riippuen noin 5-6 tuntia. Siihen, millaisiksi MDMA:n vaikutukset muodostuvat, vaikuttaa muun muassa otetun annoksen koko, henkilökohtainen aineenvaihdunta, paino, nestetasapaino, fyysinen rasitus sekä sydän- ja verenkiertoelimistön kunto.
Ekstaasitablettien kohdalla on huomioitava, että vaikutukset riippuvat siitä, mitä tabletit sisältävät. Uutistietojen mukaan Suomessa vuosina 2013-2016 takavarikoiduista ekstaasitableteista osa ei sisältänyt lainkaan MDMA:ta. Yleisimmin ekstaasitabletit sisältävä MDMA:n lisäksi erilaisia psykedeeleihin ja stimulantteihin kuuluvia aineita sekä lääketeollisuudessa käytettyjä sidos- ja jatkeaineita.
Positiivisiksi koetut vaikutukset: MDMA vaikuttaa lisäten sosiaalisuutta, empatiakykyä ja yhteyden tunnetta toisiin ihmisiin. Se parantaa keskittymiskykyä, lisää hyvänolon tunnetta ja energisyyttä. MDMA herkistää positiivisille tunteille. Samalla negatiiviset tunteet, kuten pelko ja ahdistus, menettävät merkitystään. Näköaistimuksissa voi tapahtua lieviä muutoksia, minkä vuoksi MDMA luokitellaan toisinaan hallusinogeeneihin/psykedeeleihin.
Negatiivisia vaikutuksia: MDMA:n yleisimpiin haittavaikutuksiin kuuluvat ruokahaluttomuus, suun kuivuminen, keskittymisvaikeudet, leukojen jäykistyminen, huimaus, levottomat jalat sekä vaikeudet säädellä kehon lämpötilaa. Myös lihaskrampit, silmien nykivä liike ja pahoinvointi ovat melko tavallisia. Ekstaasin käyttöön on liitetty myös kohonnut ahdistuksen ja paniikkikohtauksen riski. Negatiiviset sivuvaikutukset ovat naisilla hieman yleisempiä kuin miehillä ja niiden todennäköisyys lisääntyy annoskoon kasvaessa.
Vaikutuksen loputtua ja käytön jälkeisinä päivinä voi ilmetä väsymystä, alakuloisuutta, ruokahaluttomuutta, keskittymisvaikeuksia ja/tai univaikeuksia.
Akuutit riskit: Lämpöhalvaus on MDMA:n ja ekstaasin käyttöön liittyvistä riskeistä keskeisin. MDMA nostaa kehon lämpötilaa ja verenpainetta. Yhdistettynä fyysiseen rasitukseen, kuten tanssimiseen, voi varomattomasta käytöstä seurata nestehukka ja kehon vaarallinen ylikuumeneminen.
Ekstaasi on yhdistetty Euroopassa useisiin äkillisiin kuolemantapauksiin. Kuolemat ovat johtuneet vaihtelevasti joko MDMA:sta tai jostain muusta ekstaasitablettien sisältämästä ainesosasta. Jatkeaineista erityisen vaarallisena pidetään PMMA-yhdistettä, jota on löytynyt myös Suomessa myytävistä ekstaasitableteista.
Sekakäytön riskit: Sekakäyttö ja ekstaasitablettien epäpuhtaus lisäävät riskien todennäköisyyttä. Muiden stimulanttien (amfetamiini, kokaiini) ja MAO-estäjien yhdistäminen MDMA:n tai ekstaasin käyttöön voi aiheuttaa serotoniinsyndroomana tunnetun myrkytystilan. Stimulanttien käyttö myös lisää paniikkikohtausten todennäköisyyttä.
Runsaan käytön riskit: MDMA:n ja ekstaasin pitkäaikaiskäytön vaikutuksista aivojen toimintaan (neurotoksisuus) on keskusteltu tutkimuskirjallisuudessa paljon. MDMA:n on tulkittu johtavan kognitiivisten kykyjen, kuten muistin, oppimisen ja päätöksentekokyvyn, heikentymiseen, sekä masennukseen ja impulsiivisuuteen. Vahvinta näyttöä on MDMA:n vaikutuksista käyttäjän impulsiivisuuden ja riskikäyttäytymiseen.
Riippuvuus: MDMA:n riippuvuuspotentiaali on pieni. Lievä toleranssi MDMA:n vaikutuksille kehittyy pitkäaikaiskäytön myötä, jolloin annoskokoa on kasvatettava halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi.
Käyttö raskauden aikana: MDMA:n vaikutukset sikiöön ovat vielä epäselviä. Varmuuden vuoksi käyttöä on kuitenkin syytä välttää.
Voiko riskejä vähentää?
Päihteiden käyttö on aina riskialtista. Laittomien päihteiden kohdalla riskejä lisää se, ettei aineen koostumuksesta voi koskaan olla varma. Eri ihmiset myös reagoivat samoihin päihteisiin ja annoskokoihin hyvin eri tavoin, mikä kannattaa ottaa huomioon ennen kokeilun tai käytön aloittamista.
On joitakin tapoja, joilla MDMA:n ja ekstaasin käyttöön liittyviä riskejä voi yrittää pienentää. Nämä eivät kuitenkaan koskaan poista riskejä täysin.
Kehon ylikuumenemisriskiin voi vaikuttaa välttämällä fyysistä rasitusta. Jos rasitusta kuitenkin tapahtuu, on kehoa viilennettävä säännöllisin väliajoin. Myös riittävästä (mutta kuitenkin kohtuullisesta) veden juomisesta on muistettava huolehtia. Sydän- ja verisuonsairauksista kärsivien henkilöiden tulee välttää MDMA:n käyttöä sen kiihdyttävien vaikutusten vuoksi.
Ennen käyttöä ja sen aikana syöty magnesium voi auttaa lihaskramppeihin.
MDMA:n neurotoksisia eli hermostolle haitallisia vaikutuksia voi pyrkiä välttämään käyttämällä ainetta mahdollisimman harvoin.
Gamma ja lakka Gamma (gammahydroksivoihappo, GHB) on kemiallinen yhdiste, jota esiintyy myös luontaisesti ihmisen aivoissa. Se on gamma-aminovoihapon (GABA) esiaste ja aineenvaihduntatuote. Päihdetarkoitukseen gammaa valmistetaan lakasta. Lakka (gammabutyrolaktoni, GBL) puolestaan on gamman esiaste, joka muuttuu ihmisen elimistössä gammaksi. Myös lakkaa käytetään päihteenä. Lakka on gammaa huomattavasti voimakkaampaa. Lisäksi lakkaa käytetään yleisesti kemianteollisuudessa. Sitä on ainesosana esimerkiksi eräissä puhdistusaineissa ja liuottimissa.
Laittomilla markkinoilla gammaa myydään yleensä kirkkaana nesteenä, toisinaan myös jauheena tai tabletteina. Jauheet tyypillisesti liotetaan veteen. Lakka muistuttaa ulkomuodoltaan nestemäistä gammaa. Annos nautitaan suun kautta.
Laillinen asema: Gamma on luokiteltu Suomessa sekä lääke- että huumausaineeksi. Sen käyttö, osto, myynti ja hallussapito ilman lääkärin määräystä on kiellettyä. Korkein oikeus on linjannut, että gamma on erittäin vaarallinen huumausaine. Lakka sen sijaan kuuluu kuluttajamarkkinoilla kiellettyihin psykoaktiivisiin aineisiin (KKP-aineet). KKP-aineiden hallussapidosta ja käytöstä ei rangaista, mutta esimerkiksi valmistus ja myynti on laitonta.
Käytön yleisyys: Kemseksin yhteydessä gamman ja lakan käyttö näyttäisi olevan huomattavasti yleisempää kuin muuten Suomessa. Käytön ja kokeilun yleisyys on puolen prosentin luokkaa koko väestön tasolla, kun kemseksi-kyselyn miesvastaajista 37% oli käyttänyt lakkaa. Gamma on riippuvuutta aiheuttava päihde.
Miten se vaikuttaa?
Vaikutus on pääosin keskushermostoa lamaava. Gamma sitoutuu aivoissa GHB- ja GABAB -reseptoreihin. Gamma ja lakka etenevät elimistössä nopeasti. Gamman vaikutukset alkavat 5-30 minuutin kuluessa annoksen nauttimisesta. Lakan vaikutukset alkavat nopeammin, noin 10-15 minuutin kuluessa annoksen nauttimisesta. Vaikutuksen kestävät muutamia tunteja.
Gamman ja lakan vaikutukset voivat vaihdella yksilöiden välillä muun muassa geneettisistä ja aineenvaihdunnallisista syistä. Myös annoksen koolla on huomattavan suuri merkitys.
Positiivisiksi koetut vaikutukset: Gamma ja lakka ovat vaikutuksiltaan sekä stimuloivia että rauhoittavia. Yleisimmin positiivisiin vaikutuksiin lasketaan kuuluvaksi rentoutuminen, kohonnut mieliala, euforia, estottomuus, sosiaalisuus ja lisääntynyt seksuaalinen halukkuus. Kliinisissä kokeissa gamman on huomattu myös lisäävän auttamisen halua. Vaikutusten on arveltu perustuvan siihen, että GHB lisää elimistössä progesteronin vapautumista samalla, kun testosteroni- ja oksitosiinitasot pysyvät muuttumattomina. Gamman vaikutuksia on verrattu alkoholin ja bentsodiatsepiinien vaikutuksiin.
Negatiiviset vaikutukset: Suurilla annoksilla lakka ja gamma voivat aiheuttaa sekavuutta, tasapainohäiriöitä, muistinmenetyksiä ja tajuttomuutta. Myös hallusinaatiot ovat mahdollisia. Negatiiviset vaikutukset liittyvät yleensä yliannostuksiin, joista voi seurata vakavimmillaan myös kooma, hengitysteiden lamaantuminen ja kuolema.
Akuutit riskit: Yliannostus on gamman ja lakan käyttöön liittyvistä riskeistä keskeisin. Gamma on hermosolujen toimintaa lamaava aine, ja liian suuri annos voi johtaa syvään koomaan ja hengitysteiden lamaantumiseen. Yliannostuksen oireisiin voi kuulua myös pahoinvointia, uneliaisuutta, kehon kontrolloimatonta liikehdintää, sekavuutta ja alilämpöä sekä sydämen lyöntitiheyden ja hengityksen hidastumista. Tajuttomaksi menneellä henkilöllä on myös riski tukehtua omaan oksennukseensa. Vuosittain gamman tai lakan käyttöön liittyy Suomessa kuolemia.
Yliannostuksen riskiä lisää huolimaton annostelu ja aineen sekoittaminen muihin päihteisiin kuten alkoholiin. Gamman ja lakan yliannostustapaukset ovatkin usein seurausta siitä, että aineita yhdistetään alkoholin käyttöön.
Sekakäytön riskit: Alkoholi ja gamma voimistavat toistensa vaikutuksia: alkoholiin sekoitettuna gamman ja lakan myrkytyspotentiaali nousee huomattavasti. Gamman ja lakan yhdistäminen muihin lamaaviin aineisiin, kuten opioideihin tai bentsodiatsepiineihin, on niin ikään riskialtista. Lakan mittaamista vaikeuttaa se, että aine on gammaa huomattavasti voimakkaampaa.
Runsaan käytön riskit: Gamman ja lakan pitkäaikaiseen käyttöön liittyvät haitat ovat vielä epäselviä. On arvioitu, että toistuvat koomat voivat vaurioittaa aivoja.
Riippuvuus: Gamma on riippuvuutta aiheuttava päihde. Sen vieroitusoireet muistuttavat alkoholi- ja bentsodiatsepiiniriippuvuuden vieroitusoireita. Vieroitusoireisiin voi kuulua muun muassa vapinaa, univaikeuksia, ahdistusta ja korkeaa verenpainetta. Vieroitusoireet kuitenkin alkavat huomattavasti nopeammin kuin muiden rauhoittavien päihteiden kohdalla, alle kuuden tunnin sisällä jatkuvan käytön lopettamisesta. Vieroitusoireet voivat kestää kolmesta kymmeneen päivään.
Miten riskejä voi vähentää?
Päihteiden käyttö on aina riskialtista. Gamman ja lakan kohdalla riskejä voi vähentää sillä, että noudattaa annostelun suhteen äärimmäistä varovaisuutta. Niin ikään on tärkeää olla käyttämättä gammaa tai lakkaa samanaikaisesti muiden vaikutusmekanismiltaan lamaavien päihteiden kanssa. Alkoholia ei tule yhdistää gamman tai lakan käyttöön.
Eri ihmiset reagoivat samoihin päihteisiin ja annoskokoihin hyvin eri tavoin. Tämä on syytä pitää mielessä myös gamman ja lakan kohdalla.
Tajuttomaksi mennyt henkilö on käännettävä kylkiasentoon ja toimitettava välittömästi ensiapuun.
Metamfetamiinia kutsutaan usein tinaksi kemseksi –käyttökulttuureissa. Se on amfetamiinien ryhmään kuuluva stimulantti, jota on valkoisina, värittöminä tai jauhemaisina kiteinä. Metamfetamiinin vaikutus kestää neljästä kahteentoista tuntia, pidempään kuin amfetamiinin. Tämä johtunee osittain siitä, että metamfetamiinin yksi hajoamistuotteista on amfetamiini.
Toivottu vaikutus metamfetamiinilla kemseksissä on pidentää kestoa ja seksuaalista kiihottuneisuutta, aineen aiheuttaman vireyden, impulsiivisuuden sekä itsevarmuuden ja estojen vähenemisen tunteen kautta. Vaikutukset ovat samantyyppisiä kuin amfetamiinin.
Haitallisia vaikutuksia on muun muassa kohonnut syke, hengitystiheys ja verenpaine. Kehon lämpötila voi nousta hengenvaarallisesti. Metamfetamiini aiheuttaa unettomuutta. Pitkäkestoiset käyttökerrat, varsinkaan jos lepoa ja unta ei ole riittävästi tai ollenkaan, voivat johtaa psykoosiin. Usein esiintyy voimakasta hampaiden kiristelyä ja narskutusta. Impulsiivisuus saattaa kääntyä aggressiiviseksi käyttäytymiseksi.
Intensiivisen käytön jälkeen seuraavat syvä väsymys, haluttomuuden ja masennuksen tuntemukset ovat tavallisia. Metamfetamiinille syntyy nopeasti toleranssi ja riippuvuuden riski on suurempi verrattuna muihin stimulantteihin. Katso muita haitallisia vaikutuksia amfetamiinin osalta.
Pistokäyttö on kaikkein haitallisinta siihen liittyvän suuremman riippuvuuspotentiaalin sekä pistämiseen itseensä liittyvien infektioriskien vuoksi. Muita käyttötapoja on polttaminen piipussa, jauhettuna nenän kautta nuuskaaminen, liuotettuna veteen vaginan tai peräaukon limakalvojen kautta imeytettynä. Metamfetamiini voi kuivattaa limakalvoja. Poltettaessa saattaa huolimattomuuttaan saada palovammoja ja käyttökertojen tiheyden määrää ryhmä, jolloin voit ylittää omat rajasi käytössä.
Dissosiatiiveista tällä sivustolla käsitellään ketamiinia ja kloorietaania. Nämä aineet esiintyivät Chemsex-hankkeen kyselyssä ja erottautuivat miesvastaajilla. Tiedot ketamiinista ovat vajavaiset, täydennämme niitä myöhemmin.
Ketamiini
Ketamiini on anestesiassa käytetty aine. Sitä käytetään myös lääkkeenä masennuksen hoitoon.
Viihdekäytössä ketamiini esiintyy useimmiten jauheena, raseemisena kiteenä, joskus nesteenä. Yleisin käyttöreitti lienee nuuskaamalla nenän kautta (jauheena). Ketamiinin vaikutus alkaa 15-30 minuutissa ja voimakkain vaikutus lakkaa melko pian, koko kesto 2-3 tuntia.
Toivottuja vaikutuksia ovat rentoutuminen, euforian tunne, stimulaatio, lihasten rentoutuminen.
Haittavaikutuksia ja komplikaatioita: pupillien laajentuminen, muuntunut todellisuudentaju ja sekavuus, dissosiaatio, maksan ja neurologisen järjestelmän vauriot. Ketamiini voi aiheuttaa pahoinvointia, sitä voi välttää ottamalla se tyhjin vatsoin.
Kylvyn aikana, korkeille paikoille hakeutuessa, tulen käsittelyyn tms. ketamiini on vaarallinen, sillä kuolemantapaukset liittyvät monesti vaikutuksen alla tapahtuneisiin onnettomuuksiin. Suuri määrä alkoholia liioin voi olla riski ketamiinin kanssa. Esimerkiksi fistauksessa voi vaarallista olla se, jollei hahmota rajojaan.
Kloorietaani
Kloorietaania käytetään hengitettynä ns. Imppaamalla sitä kankaaseen suihkutettuna. Vaikutuksen kuvaillaan aiheuttavan keveyden tunteen ja lievän euforian. Toistuvasti käytettynä samalla käyttökerralla kloorietaani aiheuttaa usein lyhytaikaisia tajunnan menetyksiä sekä harha-aistimuksia.
Etyylikloridi ja muut pienimolekyyliset klooriyhdisteet hengitettynä ovat sellaisia yhdisteitä, joita olisi parempi välttää. Siitä on havaittu jopa sydänperäisiä äkkikuolemia ja aivovaurion ja pysyvän päänsäryn riski ovat varteenotettavat. Se on nimenomaan hengitettävien kloorattujen hiilivetyjen ominaisuus. Toki senkin haittoja voinee vähentää esimerkiksi huolehtimalla, että on joku toinen mukana, jos jotain rättiä, maskia tai riepua käyttää. Impattavista aineista se on haitallisesta päästä, vaikka tietoa onkin rajatusti.
Yhteisvaikutuksista: metamfetamiini ja ketamiini yhdessä eivät luultavasti aiheuta kombinaationa erityistä vaaraa. Minkään aineen käyttö ei ole turvallista. Jos näitä kuitenkin käyttää, on syytä kokeilla niitä erikseen ja pienillä annoksilla tietääkseen minkälainen vaikutus niillä on. Ketamiini ja kloorietaani ovat molemmat dissosiatiiveja, joten yhtäaikaisesti käytettynä ne tuskin voimistavat toistensa haluttuja vaikutuksia, vaan pikemmin haitat korostuvat.
Poppersit eli hengitettävät alkyylinitriitit eivät varsinaisesti ole huumausaineita, ne eivät vaikuta keskushermostoon. Myöskään lain mukaan ne eivät ole huumausaineita, mutta ne ovat lääkelistalla, minkä vuoksi niiden myynti tavallisessa käsikaupassa on kielletty. 1900-luvulla amyylinitriittiä käytettiin hoitoon mm. sydäninfarkteissa ja syanidimyrkytyksissä. Kaikkiin näihin tarkoituksiin on sittemmin löydetty parempia lääkkeitä.
Poppersit rentouttavat sileää lihasta, joita muun muassa on peräaukon sulkijalihas. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että niitä käytetään erityisen paljon miesten välisessä seksissä. Popperseja käytetään hengittämällä höyryä. Juotuna alkyylinitriitit ovat hengenvaarallisia.
Alkyylinitriitit ovat verisuonia laajentavia aineita. Niiden vaikutus perustuu nitriittien kykyyn rentouttaa ei-tahdonalaista sileää lihaskudosta, jota on verisuonten seinämissä. Verisuonten laajeneminen johtaa verenpaineen laskemiseen ja sydämen lyöntitiheyden muutoksiin sekä hetkelliseen hapensaannin kasvuun kudoksissa. Tämä ilmeisesti aiheuttaa popperssille ominaiset muut vaikutukset: hetkellisen sekavuuden kokemuksen, tunteen tuntoherkkyyden kasvamisesta, lämmön tunteen kasvoilla ja punastumisen.
Poppersin viihdekäyttö perustuu sekä lyhytaikaiseen päihdyttävään että lihaksia rentouttavaan vaikutukseen. Käyttäjät kuvailevat poppersin antavan kokemuksen herkistyneistä aistimuksista, vahvistavan tunnetiloja (seksuaalinen kiihottuneisuus, innostus) ja korostavan keskittymistä johonkin meneillään olevaan aistimukseen. Koska käyttö ei selvästikään ole lääkekäyttöä ja eri valvontaelimet suhtautuvat sangen nuivasti lääkeaineiden myyntiin muissa tarkoituksissa, alkyylinitriittejä myydään tyypillisesti varustettuna erilaisin nauttimisen kieltävin varoituksin.
Poppersien haittoja: poppersien hengittämisen aiheuttama hetkellinen sekavuus voi altistaa onnettomuuksille. Aine polttaa herkkien alueiden ihoa ja saattavat aiheuttaa pieniä haavaumia sierainten tai suun läheisyyteen.
Varsinkin kemseksissä käytettyjen stimulanttien ohella käytettynä sydämen lyöntitiheys saattaa muuttua niin, että se on varsin epämiellyttävä kokemus ja jopa terveydelle vaarallinen tila laukaistessaan rytmihäiriön. Isopropyylinitriitin tiedetään aiheuttavan vaurioita tarkan näön alueelle. Mekanismi on toistaiseksi tuntematon. Vaurio on yleensä ohimenevä, mutta voi kestää päivistä kuukausiin. Alkyylinitriittien on todettu laukaisevan joillekin ihmisille voimakkaan päänsäryn tai migreenin.
Yhteisvaikutukset muiden aineiden kanssa tunnetaan huonosti. Erektiolääkkeiden yhdistämisestä poppersin kanssa varoitetaan. Katso luentotallenne Päihdepäiviltä, Esa Perkiö puhuu popperseista.