Kategoriat
Uutiset

Ensimmäiset raportoidut COVID-19-tautitapaukset hiv-positiivisilla

Ensimmäiset Barcelonasta raportoidut COVID-19 taudit hiv-positiivisilla eivät eroa muusta väestöstä oireiden tai taudin vakavuuden suhteen. Alustavat havainnot julkaistiin 15.4.20 Lancet HIVille osoitetussa kirjeessä. Kirje tarjoaa ensimmäiset tiedot COVID-19:n kliinisistä tuloksista hiv-potilailla.

Ensimmäiset Barcelonasta raportoidut COVID-19 taudit hiv-positiivisilla eivät eroa muusta väestöstä oireiden tai taudin vakavuuden suhteen.

Alustavat havainnot julkaistiin 15.4.20 Lancet HIVille osoitetussa kirjeessä. Kirje tarjoaa ensimmäiset tiedot COVID-19:n kliinisistä tuloksista hiv-potilailla.

Sen viesti myös noudattaa aiempia COVID-19:n liittyviä lausuntoja, joiden mukaan ”toistaiseksi ei ole todisteita korkeammasta tartuntaprosentista tai erilaisesta taudin kulusta hiv-positiivisilla ihmisillä kuin hiv-negatiivisilla”.

Espanjalainen tapaussarja perustuu analyysiin Barcelonan Clínic sairaalan otetuista 543 potilaasta, joilla oli COVID-19-oireita ja joilla on vahvistettu vakava akuutin hengitysoireyhtymän koronavirus 2 (SARS-CoV2) -infektio 9.3.2020 mennessä. Heistä viisi oli hiv-positiivista (0,92%).

Hiv-positiivisista kolme oli miehiä ja kaksi henkilöä identifioivat itsensä transsukupuolisiksi. Kaikki olivat alle 50-vuotiaita, nuorin oli 29-vuotias ja kahdella oli perussairauksia (astma ja kilpirauhasen vajaatoiminta). Yhdellä oli aiemmin diagnosoimaton hiv ja CD4-solujen määrä oli erittäin alhainen (13 solua/mm3). Muut olivat hiv-lääkityksellä ja heidän virusmääränsä olivat mittausrajan alapuolella ja CD4-solujen määrä yli 400 solua/mm3.

Kaikilla oli sairaalaan tullessa yskää ja kuumetta. Kolmella heistä oli myös hengenahdistusta.

Kaksi viidestä tapauksesta luokiteltiin sairaalassa vakaviksi, ja molempia hoidettiin tehohoitoyksikössä. Heistä toinen oli 49-vuotias ja viimeisin CD4-solujen määrä oli 445 solua / mm3; toinen oli 31-vuotias, jonka CD4-solumäärä oli 13 solua / mm3.

Molemmissa vakavissa tapauksissa henkilöillä oli keuhkokuume ja alhainen happisaturaatio (Sp2 <90%), samoin kuin vakava lymfopenia (erittäin alhainen lymfosyyttimäärä), joka on ominaista COVID-19:lle. Toinen vaati mittavia hoitotoimenpiteitä ja oli edelleen sairaalassa 21 vuorokautta sairaalaan tulon jälkeen; toinen (aiemmin diagnosoimaton henkilö) sai ei-invasiivisen tuuletuksen, ja hän pääsi sairaalasta 14 päivän jälkeen.

Yksi kohtalainen ja kaksi lievää tapausta pääsivät sairaalasta yhden ja neljän päivän kuluessa hoidon aloittamisesta, mutta kaksi näistä potilaista tarvitsi valvottua kotihoitoa, joka kesti vastaavasti 13 ja 10 päivää. Vertailun vuoksi 12% kaikista COVID-19-potilaista tarvitsi tehohoitoa ja 38% valvottua avohoitoa.

Lääkärit päättivät vaihtaa tai aloittaa hiv-lääkitystä neljällä potilaalla siten, että siihen sisältyi lopinaviiri / ritonaviiri (Kaletra) tai darunaviiri / kobisistaatti. Yksi potilas käytti jo valmiiksi darunaviiria / kobisistaattia. Sairaalahoidon alkaessa lääkärit eivät tienneet, voisivatko kaksi hiv-proteaasinestäjää olla aktiivisia myös SARS-CoV2:n proteaasientsyymiä vastaan.

Lopinaviiria/ritonaviiria on tutkittu COVID-19:n hoitona kliinisissä tutkimuksissa. Kiinassa tehdyn satunnaistetun tutkimuksen mukaan sillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta vakavaan keuhkokuumeeseen ja taudin kulkuun. Kiinalaisten alustavat tulokset julkaistiin 18.3.20. Samana päivänä darunaviirin valmistaja Janssen kertoi, että lääke ei ollut aktiivinen SARS-CoV2:ta vastaan.

Kahdessa kolmesta tapauksesta lopinaviiri / ritonaviiri vaihdettiin toiseen hiv-lääkkeeseen lyhyen ajan kuluttua, mutta vakavimmin sairastunut potilas käytti silti lopinaviiria / ritonaviiria, kun tapaussarjat toimitettiin The Lancet HIVille. Neljä viidestä potilaasta sai lisähoitona COVID-19:lle hydroksiklorokiiniä viiden ja seitsemän päivän ajan ja kolme sai viiden päivän ajan asitromysiini-antibioottihoitoa. Hydroksiklorokiinin ja asitromysiinin yhdistelmää testataan kliinisissä tutkimuksissa COVID-19: n hoitona. Vakavinta tapausta hoidettiin myös beeta-1b interferonilla seitsemän päivän ajan.

Potilaalla, jolla juuri diagnosoitiin hiv, diagnosoitiin myös pneumocystis jirovecii keuhkokuume, johon hän sai kotrimoksatsoli hoitoa 21 vuorokauden ajan, mitä seurasi toissijainen ennaltaehkäisy. Potilaalle ei kehittynyt muita hiviin liittyviä opportunistisia infektioita.

Tutkimuksen kirjoittajat huomauttavat, että kaikki raportoidut tapaukset olivat alle 50-vuotiailla. Tarvitaan lisätietoja COVID-19:n kliinisestä etenemisestä vanhemmilla ihmisillä, joilla on hivin lisäksi jokin muu perus-/oheissairaus, sekä hiv-positiivisilla naisilla.

Tutkimuksen tekijät tutkivat myös mahdollisia tartuntareittejä. Yksi mies oli ollut illallisella viisi päivää ennen hoitoon hakeutumista henkilön kanssa, jolla oli diagnosoitu COVID-19. On kuitenkin epäselvää, oliko kyseinen tapaus tarttumisen lähde, koska potilaalla oli ollut oireita jo kolmen päivän ajan ennen hoitoon hakeutumista. Tartunnan ja oireiden kehityksen välinen mediaani-aika on arvioitu 5 vuorokaudeksi.

Kaksi potilasta oli seksityöntekijöitä, joista toinen oli osallistunut kemseksi-sessioon (chemsex-session) kuusi päivää ennen sairaalahoitoa ja neljä päivää ennen oireiden puhkeamista.

Kaksi muuta potilasta ilmoittivat mahdollisista työperäisen altistumisen riskeistä, yksi terveydenhuollon työntekijänä (vakavin tapaus) ja toinen kuntosalilla.

 

Artikkeli Aidsmap’issa:

COVID-19 in Barcelona: first cases in people living with HIV reported

Blanco JL et al. COVID-19 in patients with HIV: clinical case series. Lancet HIV, online publication 15 April 2020.

https://www.thelancet.com/pdfs/journals/lanhiv/PIIS2352-3018(20)30111-9.pdf