Tekstin on tarkastanut ja sitä on kommentoinut infektiolääkäri Jussi Sutinen. Artikkeli on julkaistu alun perin Poverin numerossa 2/2021, ja pistettävästä lääkkeestä on kirjoitettu myös aiemmin esimerkiksi tässä Poverissa.
Miten pistettävä lääkehoito aloitetaan?
Lääkitys aloitetaan pistettävän lääkkeen vaikuttavien aineiden, rilpiviriinin ja kabotegraviirin, tablettihoidolla. Tällöin mahdollisiin ongelmiin, kuten allergiseen reaktioon pystytään reagoimaan tablettihoidon keskeytyksellä tarvittaessa nopeasti.
Pistoshoitoon voidaan siis siirtyä, kun hoidon siedettävyys on ensin varmistettu tablettihoidolla. Tämän jälkeen annetaan ensimmäiset pistokset. Ensimmäisen ja toisen pistoskerran välillä on yksi kuukausi, minkä jälkeen siirrytään kahden kuukauden pistoväliin.
Pistettävä lääkitys voidaan aloittaa vasta, kun virukset ovat mittausrajan alapuolella. Eli, jos lääkitys aloitetaan vasta diagnosoidulle henkilölle, jolla virukset ovat mitattavissa, täytyy ennen pistettävän lääkkeen aloittamista virukset hoitaa jollain muulla kolmen lääkkeen yhdistelmällä mittaamattomiin. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö uusi lääke tehoa, vaan sitä ei ole tutkittu virusmäärän saamiseksi mittaamattomiin eikä siten sille ole myynti- tai käyttölupaa sellaiseen tarkoitukseen.
HUSin alueella pistämällä hoitoa on tähän mennessä aloitettu noin kymmenelle potilaalle.
Miten lääke käytännössä pistetään?
Lääkeaineet viedään kehoon kahtena erillisenä pistoksena. Toinen lääkkeistä on säilytettävä kylmässä, eikä niitä voi yhdistää. Pistoskohta on pakarassa ja pistoksen voi antaa vain terveydenhuollon ammattihenkilö. Näin ollen hoitomuodossa tulee enemmän käyntejä sairaanhoitajalle.
Jokaiselle pistoskerralle on lääkkeen tehon varmistamiseksi tultava kahden kuukauden väleissä +/- 1 viikon ikkunassa. Lääkeainetta on kehossa pitkään viimeisen pistoksen jälkeenkin ja jos lääkitys vaihdetaan toiseksi, on se tehtävä ajoissa, ettei liian pienen lääkeainepitoisuuden aikana virus kehitä resistenssiä. Tällä hetkellä tutkitaan vielä pidempiä hoitovälejä.
Mistä nykyiset pistettävät lääkkeet koostuvat?
Lääkkeen kaksi vaikuttavaa osaa ovat kabotegraviiri ja rilpiviriini. Kabotegraviiri on integraasin estäjä, jonka molekyylirakenne on lähellä aiemmissa lääkeyhdistelmissä käytössä ollutta dolutegraviiria. Rilpiviriini on yleisesti hyvin siedetty käänteiskopioinnin estäjä.
Onko pistettävä lääke tehokas?
Kahden vaikuttavan aineen lääkityksen käyttö ja tutkimus ovat pitkällä myös muita linjoja pitkin kuin pistettävän lääkkeen osalta. Lääkekuorman vähentämisestä on potilaalle hyötyä. Pistämällä annettavassa lääkityksessä ainakin sisäelinten kuormitus vähenee.
Toisaalta, punnittaessa kolmen tai kahden vaikuttavan lääkeaineen välillä, yksi lääke voi olla toksisempi kuin kolme lääkeainetta yhdessä. Tästä ei ole oikeastaan tutkimuksellista näyttöä.
Infektiolääkäri Jussi Sutinen
Eikö pitkä annosteluväli vaikuta lääkkeen tehoon?
Juuri annosteluvälin pidentämistä haettiin lääketutkimuksissa, ja ne on asianmukaisesti tehty. Annosteluväleistä huolimatta lääkeaineen pitoisuus kehossa säilyy riittävän tasaisena ja suurena.
Onko pistoskohta arka? Voiko se näkyä ulkopuolisille?
Pistoskohdassa tuntuu usein arkuutta 1-2 päivää, samaan tapaan kuin rokotusten jälkeen. Molemmissa pistoksissa kehoon viedään 3 ml lääkeainetta. Lääketutkimusryhmiin osallistuneet ovat kokeneet, että arkuus vähenee pistoskertojen karttuessa. Joillekin voi tulla pieni mustelma pistoskohtaan, mutta tämäkään ei ole mitään tavallisesta pistoksesta, kuten rokotuksesta poikkeavaa.
Mitä hyötyjä pistettävästä lääkkeestä on?
Päivittäisen muistutuksen hiv-infektiosta pillerin tai pillerien ottamisen muodossa jäämisen pois on koettu parantavan elämänlaatua. Kun lääkeaineen kantaa kehossaan, ei sen pitoisuudesta kehossa tarvitse koko ajan muistella tai pelätä, että joku asiaton tutkii lääkepurkkien sisältöä. Pistettävä lääke voi näin ollen olla hyvä vaihtoehto esimerkiksi paljon matkustaville positiivisille.
Pistämällä saadusta pitkäkestoisesta lääkkeestä on koettu niitä etuja, joita lääkettä kehitettäessä lähdettiin hakemaan. Kun päivittäisestä lääkkeiden otosta ei enää ole tarvinnut huolehtia, ei hiv-infektio ole enää leimannut elämää niin paljon. Samoin niille, joille hiv-lääkkeiden säilyttäminen kotioloissa on aiheuttanut ongelmia, lääkeaineen kantaminen omassa kehossa on ollut helpotus.
Onko pistettävä lääke parempi kuin aiemmat lääkkeet?
Suun kautta otettavat lääkkeet ovat edelleen tehokkaita. Lääkityksestä keskustellaan ja sovitaan aina infektiolääkärin kanssa.
Ovatko lääkkeen käyttäjät olleet tyytyväisiä?
Testausvaiheessa testiryhmiin osallistuneet potilaat olivat sataprosenttisesti tyytyväisiä uuteen lääkkeeseen.Täytyy kuitenkin muistaa, että testiryhmiin osallistuneet olivat alun perinkin kiinnostuneita pistämällä annettavasta pitkäkestoisesta lääkkeestä. Suomessa ei ollut omaa testiryhmää. Lähimpänä Suomea testiryhmiä oli Ruotsissa, missä osallistujia oli joitakin kymmeniä potilaita.
Mikä voi estää pistettävän lääkityksen aloittamisen?
Vasta-aiheita lääkitykselle ovat jollekin vaikuttavista aineista resistenssi virus, yliherkkyys jollekin lääkkeen sisältämälle aineelle tai naisilla raskauden aie tai raskaus.
Jäikö jokin pistettävässä lääkkeessä askarruttamaan? Lähetä kysymyksesi meille joko sähköpostitse tai anonyymisti yhteydenottolomakkeen kautta. Pyrimme selvittämään asiaa ja vastaamaan yleisellä tasolla kaikkiin kysymyksiin. Omasta lääkityksestä kannattaa kuitenkin aina keskustella oman lääkärin kanssa.