Hiv-Norden, engl. HIV-Nordic on Pohjoismainen potilasjärjestöjen yhteenliittymä, joka kokoontuu 2–4 kertaa vuodessa. Hiv-Nordenissa käydään läpi Pohjoismaiden hiv-tilannetta, jaetaan tietoa ja kokemuksia sekä toteutetaan pienimuotoisia yhteispohjoismaisia projekteja. Toisinaan laaditaan myös yhteisiä kannanottoja.
Tammikuussa Hiv-Norden kokousti Helsingissä, ja kokousviikonloppuun osallistui Positiivisista useampia ihmisiä eri päivinä. Tässä jutussa yhden osallistujan kokemus viikonlopusta.
Rakas päiväkirja
Perspektiivi tekee aina hyvää. Hyvää tekevät myös ystävät läheltä ja kaukaa. Pohjoismaisen yhteistyöjärjestön Hiv-Nordicin kolmipäiväinen vuosikokous Helsingissä tammi-helmikuun taitteessa osoitti sen erinomaisesti. Olin ensimmäistä kertaa mukana, joten kerron sinulle, mitä pohjoismaiden vieraidemme käynnistä jäi erityisesti mieleeni.
Torstai, 30. tammikuuta: Tervetuloa kylään!
Vieraita Suomeen saapui kaikista Hiv-Nordicin jäsenjärjestöistä. Ruotsista paikalle saapui Hiv Nordicin puheenjohtaja Emmanuel, Norjasta Bente ja Roger, Tanskasta Anders ja Islannista Einar. Einar vei matkan mitassa voiton, sillä hän saapui paikalle suoraan Japanin-matkaltaan.
Vuosikokouksen mahtavana puolena oli se, että myös me paikalliset pääsimme kuulemaan ja osallistumaan keskusteluun kokouksessa. Tapaaminen alkoikin tervetulokierroksella, jossa me tapahtuman seuraajat esittäydyimme kokoustajille. Tunnelma oli kokousviikonlopun lähtötelineissä innostunut ja odottavainen.
Päivän ensimmäinen varsinainen puheenvuoro kuultiin etäyhteyksien välityksellä Norjasta. Rigmor C Berg, Norjan kansanterveyslaitoksen johtaja piti esityksen stigmasta, erityisesti sen rakenteellisista ja systeemisistä näkökulmista. Bergin esitys keskittyi siihen, miten hivin aiheuttama stigma vaikuttaa edelleen negatiivisesti ihmisten elämään. Terveydenhuolto nousi erityisesti esiin alueena, jossa on parannettavaa.
Esityksen jälkeen saimme kuulla kuulumisia eri jäsenmaista. Yhteinen huolenaihe kaikilla edustajilla oli hiv-työn kasvanut epävarmuus Pohjoismaissa. Useissa maissa rahoitusta on vähennetty tai rahanjakoa on muutettu, mikä heikentää pitkään hyvin toiminutta työtä alueella. Emme ole siis Suomessa aiheen kanssa yksin.
Perjantai, 31. tammikuuta: Makoisaa herkkua tarjolla
Aamiainen on nautittu, joten nyt on aika kokoustaa! Vuosikokoukseen osallistui kahdeksan edustajaa viidestä maasta. Paikalla oli myös kaksi paikallista tarkkailijaa. Kokouksessa käsiteltiin vuoden 2024 saavutuksia ja taloudellista tilannetta. Viime vuosi piti sisällään monenlaista. Oli esimerkiksi The Nordic Hiv Experience -tilaisuus, rahoitushakemusten rustaamista, verkostoitumistapaamiset Kööpenhaminassa ja Malmössä sekä tietysti Münchenin AIDS 2024 -konferenssissa. Uusien rahoituslähteiden löytäminen koettiin myös erittäin tärkeäksi rahoitusleikkausten keskellä. Uudet rahoituskanavat antaisivat paremmin turvaa, jotta pohjoismainen hiv-työ voi jatkua ja jopa laajentua nykyisestä.
Päivän kruunasi Positiivisten tapaamispaikassa järjestetty pohjoismainen ilta, joka keräsi paikalle lähes 30 henkeä. Tilaisuus alkoi etäyhteydellä Juulia Kelan esityksellä, jossa hän esitteli tutkimustaan ensihoitajien hiv-näkemyksistä. Tiivistäen voi sanoa, että tekemistä riittää silläkin sektorilla ajantasaisen hiv-tietämyksen tavoittelussa.
Seuraavaksi Tanskan edustaja Anders piti esityksen hiv-stigmasta kotimaassaan. Juulian ja Andersin esitysten jälkeen syvennyimme keskustelemaan, kuinka hivin aiheuttamaa stigmaa voisi vähentää ja hiv-tietoisuutta lisätä yhteiskunnassa. Lämminhenkisen illan huipennuksena oli kuulla vieraidemme mielipiteitä ajankohtaan sopineesta kausiherkustamme eli runebergintortuista.
Lauantai, 1. helmikuuta: Loppukaarre
Aurinkoinen sää saatteli meidät sopivasti viimeiseen päivään. Torstaina käyty maakohtainen kierros jäi hieman kesken, joten sokerina pohjalla kuulimme kuulumiset Tanskasta. Seuraavaksi keskustelussa oli etenkin seuraavan kokouksen järjestäminen Islannissa kesän jälkeen. Myös keskustelu rahoituksesta jatkui. Kokouksessa päätettiin laatia julkilausuma, jossa vaaditaan lisää rahoitusta hiv-työhön Pohjoismaissa.
Päivällä kokous saatiin pakettiin ja fiilis oli hyvä. Kolmen päivän aikana nousi paljon ideoita ja ajatuksia tekemiselle vuonna 2025. Vaikka tummia pilviä onkin rahoituksen suhteen, on sitoutuneisuus hivin ehkäisyyn ja meidän, pohjoismaisten hiv-positiivisten, elämänlaatumme parantamiseen ja tukemiseen korkealla.
Yhdessä on aina parempi kuin yksin
Minulla oli onni päästä osallistumaan pohjoismaisen tapaamiseen kaikkina kolmena päivänä. Parasta oli ehdottomasti tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla, miten muissa maissa menee. Se virkistää ja avaa ajattelua. Mieltäni jää lämmittämään se, että meillä suomalaisilla positiivisilla on myös pohjoismainen yhteisö, johon kuulumme. Se ei ole itsestäänselvyys, eli tällaisista hyvistä ystävistä kannattaa olla iloinen.