Tag: Suomi

Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta (Hyks) kerrotaan, että toukokuussa siellä syntyi sadas terve lapsi hiv-positiiviselle äidille. Hivin tarttuminen äidistä lapseen on voitu estää joka kerta, kun äidin infektio on ollut tiedossa ennen synnytystä. Ilman asianmukaista hoitoa 25–30 % hiv-positiivisten äitien lapsista saisi infektion raskauden tai synnytyksen aikana.

Hiv voi tarttua äidistä lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana. Äidin lääkehoidon avulla äidin veren viruspitoisuus saadaan matalalle tasolle. Hivin lääkehoito ja taudin ennuste ovat parantuneet niin paljon, että monet naiset haluavat ja voivat tulla äideiksi hiv-tartunnastaan huolimatta.

Äitien hiv-tartunnoista noin 40 % tulee ilmi neuvolassa raskauden alussa otettavassa verinäytteessä. Suomen neuvoloissa seulonta toimii ja äidit osallistuvat testeihin hyvin — 99,8 % äideistä osallistuu seulontaan.

Äidin lääkehoito aloitetaan tavallisesti ennen viimeistä raskauskolmannesta. Jos hiv-lääkitys on ollut käytössä jo ennen raskautta, lääkitystä muutetaan tarvittaessa mahdollisimman hyväksi sekä sikiölle että äidille. Moniammatillisen tiimin voimin myös muut lapsen saamiseen liittyvät riskitekijät pyritään minimoimaan.

Synnytyksessä lapsen altistumista äidin verelle vältetään. Tartuntariskin vuoksi hiv-positiiviset äidit eivät imetä, vaan vauvat syövät äidinmaidonkorviketta. Synnytyksen jälkeen lapset saavat hivin tarttumista ehkäisevää lääkehoitoa ja käyvät seurannassa Lastenklinikalla.

Hiv-positiivisen äidin lapset saavat äidiltään raskauden aikana hiv-vasta-aineita. Nämä äidiltä saadut vasta-aineet katoavat lapsen elimistöstä vähitellen puolentoista vuoden ikään mennessä. Lapsen mahdollinen tartunta voidaan todeta geenimonistustestillä. Jos geenimonistustestit säilyvät negatiivisina puolen vuoden ikään saakka, vauva ei ole saanut tartuntaa.

Hiv-positiiviset äidit tulevat hyvin erilaisista taustoista ja sosiaalisista ryhmistä. Heitä yhdistää halu tehdä parhaansa lapsensa hyväksi, ja he ovat hyvin motivoituneita toteuttamaan tarkkuutta ja säännöllisyyttä vaativaa lääkehoitoa.

Hieno tulos hiv-positiivisten äitien vauvojen infektion ehkäisyssä on Hyksin mukaan tulosta moniammatillisesta yhteistyöstä. Hoidon aikana käydään lävitse jokaisen äidin raskaudenaikainen lääkitys, mietitään synnytyksen hoito ja infektion estolääkitys lapselle. Työhön osallistuu infektio-, synnytys- ja lastenlääkäreitä, sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä.

hus.fi

Kyselytutkimus hiv-positiivisuudesta työpaikoilla kertoo hivin olevan vielä vieras ja pelottava asia. Työnantajan edustajista 15 % katsoo, ettei heidän työyhteisöönsä palkattaisi hiv-positiivista. Toisaalta hiv-positiivisista 75 % ei näe tartunnan vaikuttavan heidän työntekoonsa mitenkään.

Positiiviset ry teetti kyselytutkimuksen huhti-toukokuussa 2008. Tutkimuksella kartoitettiin työnantajien ja hiv-positiivisten työntekijöiden näkemyksiä hiv-positiivisuudesta työelämässä. Haluttiin selvittää muun muassa, onko työpaikoilla syrjintää, vaaditaanko rekrytoinneissa hiv-testitulos, onko hiv-positiivisuudella vaikutusta etenemiseen työelämässä ja uskaltaako positiivisesta testituloksesta kertoa työpaikalla tai työterveyshuollossa.

Kyselyyn vastasi 304 henkilöstöalan ammattilaista ja 70 hiv-positiivista.

Henkilöstöalan edustajista 15 % arvioi, ettei heiltä löydy työpaikkaa hiv-positiiviselle ja vielä suurempi joukko arvioi tartunnan vaikuttavan jonkin verran rekrytoinnissa. ”Mahdollisesti joku työtehtävä jäisi saamatta”, ”kokonaisuus ratkaisee” ja ”en ole varma” olivat monen suomalaisen yrityksen henkilöstöhallinnon edustajien vastauksia kysymykseen, estääkö hiv-positiivisuus työpaikan saamisen.

Työnantajapuolella vierastettiin hiv-positiivisia mahdollisten tapaturmien ja poissaolojen vuoksi. Epäiltiin myös, ettei yritys kestä hiv-positiivisen mukanaan tuomaa eläkerasitusta tai että asiakkaat karsastaisivat hiv-positiivista.  Lisäksi vedottiin hiv-positiivisia koskeviin matkustusrajoituksiin. Hiv-tartunnan saaneet eivät saa matkustaa esimerkiksi Yhdysvaltoihin.

Kiinnostava joukko olivat ne henkilöstöhallinnon edustajat, joiden mielestä hiv-positiiviselle itselleen on parempi olla päätymättä töihin juuri heidän yritykseensä.

Kyselyyn vastanneista hiv-positiivisista miltei 90 % on säännöllisesti työelämässä. Heistä lähes jokaiselle työ oli merkittävä elämänlaatua kohentava tekijä. Joillekin työelämä oli paikka ladata sosiaalisia akkuja, joiden voimalla kestää taas yksinäisyyden vapaa-ajalla.

Hiv-positiivisista 75 % ei kokenut tartunnan vaikuttavan mitenkään heidän työntekoonsa.  Lähes viidesosa oli kertonut hiv-statuksestaan työnantajalle, mutta suurin osa salaa tiedon, koska pelkää sen leviävän työyhteisöön. Potkujakin pelättiin, mutta vielä suurempi osa uskoi tiedon vaikuttavan negatiivisesti etenemismahdollisuuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Ei haluttu kommentteja ”et sitten juo minun kahvikupista”.

Merkittävä tieto oli, että hiv-positiiviset eivät uskalla hakea uutta työpaikkaa ja kehittää itseään ja uraansa etsimällä uusia haasteita. Koska hiv-tartunta on monelle yrityksen edustajalle pelottava ja vieras asia, ”joutuisi valehtelemaan, että kaikki on ok”.

Moni totesi, että taudeista kysytään aina, eli vaikka lainsäädäntö kieltää syrjimisen työpaikalla terveydentilan vuoksi, on hiv-positiivisilla asiasta toisenlainen näkemys ja kokemus. ”Potkut tuli” ja ”kenkää sais, jos pomo tietäis”. Hiv on suomalaisilla työpaikoilla vieras ja etäinen asia niin työnantajan edustajille kuin työntekijöillekin.