Ensikohtaaminen hivin kanssa on ollut täynnä pelkoa, kysymyksiä ja epävarmuutta. 1980-luvulla hi-viruksesta tiedettiin liian vähän ja sitä pelättiin liikaa. Hivin tarina oli pitkään surun, syrjinnän ja menetysten sävyttämää. Samalla se oli myös kertomus lääketieteen läpimurroista ja yhteisöistä, jotka kieltäytyivät luovuttamasta.
Nykyään hiv ei merkitse enää samoja asioita kuin 1980-luvulla. Lääkitys toimii, sitä on saatavilla ja hoitopolut ovat selkeitä. Yksi merkittävimmistä edistysaskelista on ollut se, että tiedetään varmuudella ja uskalletaan sanoa, että lääkitty hiv ei tartu. Tämä on muuttanut niin yksilöiden elämää kuin käsitystä hivistä.
Hivin historia on myös tarina yhteisöjen voimasta. Aktivistit, tutkijat, potilasjärjestöt ja hoitoalan ammattilaiset ovat vuosikymmenten ajan tehneet yhteistyötä murtaakseen stigmaa ja edistääkseen parempaa hoitoa. Stigma ei katoa itsestään – se pitää tehdä tiettäväksi ja murtaa pala palalta.
Hiv on miljoonien ihmisten henkilökohtainen kertomus rohkeudesta, selviytymisestä ja uudenlaisen arjen rakentamisesta. Tämä Maailman aids-päivän erikoisjulkaisu sisältää tarinoita ja pohdintoja hiv-positiivisten ja prep-käyttäjien kokemuksista vuosien varrelta.
Voit lukea Olipa kerran hiv -julkaisun täältä. Saat sen myös painettuna toimistoltamme Kampista sekä myöhemmin muun muassa HUS:in sairaala-apteekista.
Tervetuloa 1.12. hiljentymään ja muistamaan aidsiin menehtyneitä ja muita läheisiä. Tule sytyttämään kynttilä heidän muistolleen sekä paremman maailman puolesta. Tunnelmallisessa tilaisuudessa on muutamia puheita ja esiintymässä Out ’n loud -kuoro.
Tänä vuonna tapahtuma järjestetään Kallion kirkon kappelissa, jonne on vapaa pääsy. Tilaisuus alkaa kello 17 ja kestää noin 30 minuuttia.
Ovatko laajasti neutralisoivat vasta-aineet avain hiv-tartunnan ehkäisevän rokotteen läpimurtoon?
Hi-viruksen tartunnan estävän rokotteen ensimmäiset kokeet on aloitettu testiryhmiin osallistuville ihmisille. Testattavassa rokotteessa käytetään samaa teknologiaa kuin korona-rokotteissa. Rokote opettaa puolustusjärjestelmälle viruksen ihmisen soluun käyttämän proteiinin rakenteen. Sen seurauksena immuunijärjestelmä alkaa tuottamaan vasta-aineita proteiinille. Hiv-rokotteen ensimmäisessä testivaiheessa tutkitaan, luovatko rokotteen ensimmäiset annokset ja vahvistusannokset vasta-aineita ihmisen puolustusjärjestelmän B-soluiksi nimitetyissä soluissa ja vaikuttavatko ne hi-viruksen eri kantoihin.
Myös jo tartunnan saaneen hiv-positiivisen kehossa syntyy vasta-aineita. Nämä vasta-aineet kohdistuvat yleensä sellaisiin viruksen osiin, jotka ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Tästä syystä ihmisen omat vasta-aineet eivät tunnista viruksen uusia muunnoksia. Silti on huomattu, että jotkut hiv-positiiviset kehittävät luonnostaan vasta-aineita, jotka kohdistuvat viruksen immuunijärjestelmään kätkeytyviin osiin.
Uusissa mRNA rokotteissa on monia etuja verrattuna entisentyyppisiin rokotteisiin
Uudentyyppisiä mRNA -rokotteita on helppo valmistaa nopeasti ja ne hajoavat kehossa nopeasti, jolloin niiden aiheuttamat sivuvaikutukset ovat epätodennäköisiä. Ensimmäiset rokotteet muodostivat niin vahvan vasteen, että se muodosti ongelman tutkimuksen alkuvaiheissa. Kehitystyössä vastetta on saatu lievemmäksi.
Sosiaalisessa mediassa on esiintynyt huolestuneita kannanottoja, että rokotteissa käytetty teknologia muuttaa ihmisen geenejä. Viestinviejä RNA-ketjut (ribonukleiinihapot) ovat kaikkialla esiintyviä lyhyitä nukleiinihappoketjuja, jotka toimivat solujen viestinviejinä. mRNA -lyhenteessä ‘m’ tarkoittaa englanninkielistä sanaa ‘messenger’ – viestinviejä. Ne tulkitsevat perimän (DNA:n) ohjeita ja kuljettavat ne soluihin ohjaamaan niitä valmistamaan tiettyä proteiinia. Ne eivät pysty toimimaan päinvastaiseen suuntaan ja muuttamaan geenejä.
Koronarokotteen tapauksessa rokotteen viestinviejä-proteiinit ohjeistavat soluja muodostamaan koronan piikkiproteiinia, mikä saa puolestaan kehon valmistamaan omat vasta-aineet virukselle. Hiv-rokotteessa tarvitaan suurempi valikoima viruksen proteiineja, että ihmisen keho pystyy tuottamaan toimivan vasta-aine vasteen virukselle. Viestia vievä RNA ohjeistaa tässä tapauksessa soluja tuottamaan useita hi-viruksen partikkeleita (virus-like particles – VLPs). Tätä tekniikkaa käytetään papillomavirusrokotteissa. Rokote ei sisällä viruksen kopioitumisohjetta. Siksi se ei voi aiheuttaa hiv-infektiota.
Rokotteita kehitettäessä eläinkokeet ja ensimmäiset (faasi-1) kokeet ihmisillä tuovat esiin toimimattomat vaihtoehdot ja vaikutusmekanismit. Tämä voi viedä vuosia. Ainoastaan kokeilla voidaan todeta, synnyttääkö rokote riittävän vasteen hi-viruksen tarttumiseen tai hiv-infektion lieventymiseksi.
