Etusivu > Articles by: Anni Mattinen

Tekijä: Anni Mattinen

Kategoriat
Uutiset

Kemseksi-kyselyn (2024) tuloksia

Kemseksi, kamaseksi (engl. chemsex) tarkoittaa päihteiden tarkoituksellista käyttöä seksin yhteydessä. Positiivisissa on kerätty ja tuotettu tietoa kemseksistä erityisesti Chemsex-hankkeen (2019-2020) aikana.

Positiivisissa seuraamme kemseksi-käyttökulttuuria ilmiönä ja siinä tapahtuvia muutoksia tuottaaksemme tarpeisiin vastaavaa haittoja vähentävää materiaalia ja neuvontaa kemseksiä harrastaville. Tietomateriaali on käytettävissä myös eri alojen kuten seksuaalineuvonnan ja päihdetyön ammattilaisille. 

Kysely syksyllä 2024

Ilmiön ajankohtaiskuvan saamiseksi tehtiin syksyllä 2024 kysely, johon pyydettiin vastauksia ihmisiltä, joilla on omakohtaista kokemusta tai havaintoja kemseksistä. Kysely oli auki 1.10.–​​9.12.2024. Vastauksia kertyi yhteensä 166. Kyselyyn pystyi vastaamaan suomeksi tai englanniksi. Suomeksi vastasi 83 % ja englanniksi 17 % vastaajista.

Tietoa kyselystä jaettiin Positiivisten ja yhteistyökumppaneiden nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa sekä helsinkiläisten kruisailupaikkojen vessoissa. Kyselylinkki oli kaksi kertaa deittisovellus Grindrin maan laajuisessa kertaluontoisessa näytössä ilmaiskäyttäjille.

Kyselylomake laadittiin yhdessä kemseksiä harrastavien kanssa. Suomeksi kemseksissä käytettäviä huumeita ja päihteitä päätettiin nimittää yleisesti käytössä olevalla sanalla ‘aine’. Englanniksi käytettiin termejä ‘substances’ ja/tai ‘recreational drugs’ riippuen asiayhteydestä. 

Taustatiedot 

Vastaajista 92% oli miehiä, 4% muunsukupuolisia, 2% naisia ja 2% ei halunnut kertoa. Vastaajista 65% oli homoseksuaaleja, 29% biseksuaaleja, 2% heteroseksuaaleja ja 5% muita tai ei halunnut kertoa. 

Vastaajista puolet (49%) oli 30-49 -vuotiaita. Sekä 20-29 -vuotiaita että 50-59 -vuotiaita oli molempia noin 18%. Vastaajista yli 60-vuotiaita oli 9%. Lisäksi oli muutamia alle 20-vuotiaita sekä vastaajia, jotka eivät halunneet kertoa ikäänsä. 

Vastaajia oli yhteensä 166, jonka lisäksi on käytetty vastaajajoukkoja n=114 ja n=77.

Miten ja kuinka usein?

Vastaajista 46% oli itse käyttänyt aineita tarkoituksella seksin yhteydessä. Lähes puolet vastaajista (48%) kertoi, että seksikumppani tai -kumppanit ovat käyttäneet aineita tarkoituksella seksin yhteydessä, ja neljännes (25%) tiesi, että tuttavapiirissä käytetään aineita tarkoituksella seksin yhteydessä. 37%:lle vastaajista oli ehdotettu aineiden käyttöä seksin yhteydessä. Viidennes (20%) vastaajista oli harkinnut aineiden tarkoituksellista käyttöä seksin yhteydessä, ja 5% oli osallistunut kemseksiin saadakseen siitä vastineeksi aineita.  

Vastaajista, jotka olivat itse olleet kemseksi-tilanteissa (n=114), 37% oli ollut kemseksi-tilanteissa kerran vuodessa tai harvemmin, 30% muutaman kerran vuodessa, 22% kuukausittain, 9% viikoittain ja 3% päivittäin tai lähes päivittäin. 

Niistä vastaajista, jotka kertoivat itse käyttäneensä aineita tarkoituksella seksin yhteydessä (n=77) 27% oli ollut kemseksitilanteessa kuukausittain, 13% viikoittain ja 3% päivittäin tai lähes päivittäin ja 53% muutaman kerran vuodessa tai harvemmin. Muutama vastaaja kertoi harrastaneensa kemseksiä aiemmin, mutta ei enää.

Kyselyssä ei kysytty sitä, milloin kemseksikokemuksia oli ollut. Sen sijaan vastaajilta kysyttiin, kuinka suuri osa tällä hetkellä seksistä on kemseksiä. Niistä vastaajista, joilla oli kyselyn vastaushetkellä omakohtaista kemseksiä (n=95), seksistä oli kemseksiä ‘aina’ muutamalla prosentilla. Kolmasosalla (30%) heistä seksistä oli kemseksiä ‘enemmän kuin puolet’ tai ‘puolet’. 

Mitä aineita?

Kemseksiin on kansainvälisesti liitetty erityisesti stimulanteista metamfetamiini ja mefedroni sekä keskushermostoa lamaavista yhdisteistä GHB “gamma” ja GBL “lakka”. Suomessa tiettyjen huumeiden saatavuus voi olla heikompaa kuin muualla maailmassa. Tämänkertaisessa kyselyssä tuli vastauksia myös mefedronin käytöstä. Aiemmissa kyselyissä havaittiin, että Suomessa kemseksissä näytetään käytettävän niitä aineita, joita on saatavilla. Tämän suhteen tilanne ei juurikaan ole muuttunut.

Tämän kyselyn vastaajien havaintojen mukaan kemseksi-tilanteissa käytetään paljon alkoholia, popperseja ja erektiolääkkeitä. Tämä on haittojen vähentämisen näkökulmasta merkittävä asia, koska yhteisvaikutukset muiden aineiden kanssa voivat olla vakavia. Käytetyin aine yleisesti oli MDMA eli ekstaasi, jonka käyttöä oli havainnut 33% vastaajista (n=166). Toiseksi eniten oli havaittu kannabinoideja (31% vastaajista oli havainnut) ja kokaiinia (25%). amfetamiinia (24% vastaajista oli havainnut). ja metamfetamiinin käyttöä 23% vastaajista.

Kuvaajassa stimulantit on merkitty punaisilla palkeilla, rauhoittavat aineet ja kannabinoidit tummansinisellä, hallusinogeenit vaaleansinisellä ja muut aineet turkoosilla.

Haittojen vähentäminen

Seksuaaliterveydestä huolehtiminen on tärkeä osa riskien vähentämistä. Kemseksiin liittyy lisäksi omanlaisia riskejä tai haittoja. Vastaajilla oli käytössään useita erilaisia haittoja vähentäviä keinoja kemseksi-tilanteisiin liittyen. Vähintään puolet vastaajista kävi säännöllisesti seksitautitesteissä oireettomanakin (50%) ja tunnistaa omat rajansa ja kunnioittaa kumppaninsa/kumppaniensa rajoja (52%). Iso osa (40%) vastaajista kertoi haittoja vähentäviksi keinoikseen prep-lääkityksen (hiv-lääkityksellä olevien määrää ei kysytty), riittävän liukuvoiteen käytön sekä osallistumisen kemseksiin vain, jos tilanteessa on mukana joku ennalta tuttu henkilö. 

Kemseksi on lähtökohtaisesti aina jonkin verran kuormittavaa, ja pyrin aina pitämään huolen nesteytyksestä sekä pitkästä levosta sen jälkeen. Se yleensä rikkoo normaalin päivärytmin joksikin aikaa, joten pyrin lähinnä harrastamaan sitä osana lomajaksoa.

Yleensä palaudun syömällä, juomalla hyvin ja nukkumalla kunnolla sekä päättämällä illan itselle sopivaan aikaan.

Take breaks in between. Take a bottle of water next to you. Always have condoms with you, in case you want to use them. Don’t hesitate to ask medication staff for a test, appointment or about potential symptoms. Eat fruits in between. Only do what you like – and enjoy it.

Kyselyssä kartoitettiin myös vastaajien kokemusta siitä, onko aineiden käyttö omassa hallinnassa (n=166). Vastaajista 41% koki, että aineiden käyttö ja seksi ovat täysin hallinnassa ja 12% koki aineiden käytön ja seksin olevan jonkin verran hallinnassa. 5% vastaajista koki, että aineiden käyttö ja seksi aiheuttavat jossain määrin tai vakavia ongelmia. 

Kyselyssä kartoitettiin tarpeita lisätiedolle ja tuelle kemseksi-tilanteisiin mahdollisesti liittyvistä aiheista ja haitoista (n=166). Eniten lisätietoa tai tukea kaivattiin aineiden yhteisvaikutuksista (35%), yksittäisten päihteiden vaikutuksista tai annostelusta (32%) sekä ensiavusta huumeiden käytön aiheuttamiin tai muihin tilanteisiin (25%). Tarvetta lisätiedolle esiintyi myös esimerkiksi seksitautien ehkäisyyn, prepiin, pepiin ja doxypepiin (22%), omien rajojen tunnistamiseen (18%) sekä päihdehaittojen vähentämiseen (14%) ja aineiden tunnistamiseen (14%) liittyen. 

Lisätiedon välittämiseen on useita keinoja ja kanavia. Vastaajien mukaan tieto tavoittaa heidät parhaiten verkossa nettisivujen muodossa (52%), sosiaalisessa mediassa (38%) sekä deittisovelluksissa (32%). 

Miten tästä eteenpäin?

Haittoja vähentävä tieto on oltava saatavilla ennen kaikkea niille ihmisille, joilla on kemseksiä, tai aikomus harrastaa sitä. Viestinnässä täytyy olla sellaista tietoa, joka hyödyttää heitä myönteisessä mielessä, muuten kadotamme kohdeyleisön. Yksi avoimista vastauksista kysymykseen ‘mistä aiheista kaipaisit tietoa’ peräänkuulutti tietoa kemseksin myönteisistä vaikutuksista, – “miksi aina negaa”?

Ihmiset eivät varmastikaan käytä huumeita voidakseen huonosti. Käyttö seksin yhteydessä on ratkaisu johonkin seksuaalisuuden ja seksin toteuttamisen esteeseen. Jos pystymme avaamaan keskustelua ratkaisuista näihin esteisiin ilman päihteitä, tuolloin voimme tukea motivaatiota muutoksiin ja keskustella haittoja vähentävistä keinoista käyttäjien kanssa. 

Olemme lisänneet nettisivuille tietoa kyselyn toiveiden mukaan ja resurssien puitteissa pidämme huolen kemseksiin liittyvien tietojen ajantasaisuudesta sivuilla. Tiedon tarpeista nousi esille myös aineiden tunnistuspalvelut vaikka niitä ei Suomessa ole ollut tarjolla A-klinikkasäätiön pilottihankkeita lukuunottamatta. Kansainvälisten kokemusten mukaan tunnistuspalvelu on tavoittanut haittoja vähentävällä tiedolla sellaisia käyttäjiä, jotka eivät mitään muuta palvelua tarvitse tai käytä.

Järjestämme myös yhteisötapaamisia aiheen tiimoilta. Kevään yhteisötapaaminen järjestetään 28.5.2025, lue lisää täältä.

AIDS Action Europen laatima koulutusmateriaali haittojen vähentämisestä kemseksin yhteydessä on käännetty suomeksi ja se on ladattavissa nettisivuillamme. Opaskirja sisältää hyödyllistä tietoa niin ammattilaisille kuin käyttäjille itselleen.

Positiivisilta voi tilata koulutuksen kemseksiin liittyvien haittojen vähentämisestä ja käyttökulttuuriin liittyvien ihmisten tarpeita vastaavien palveluiden rakentamisesta. Ota yhteyttä, niin suunnitellaan tarpeitasi vastaava koulutuspaketti. Yhteystiedot löytyvät täältä.

Kategoriat
Uutiset

Hiv-positiivinen raskaus

Tänä päivänä hiv-positiiviset raskaudet ovat myös lääketieteellisesti ”helppoja” ja eroja raskaudessa ei juuri ole, oli kyseessä sitten hiv-positiivinen tai hiv-negatiivinen äiti. Raskaus ei vaikuta hivin kulkuun eikä itse hiv-infektio käytännössä vaikuta raskauteen.

Suomessa hiv-positiivisen naisen raskauden seurannassa on jonkin verran eroja eri sairaanhoitopiirien välillä. Erot liittyvät niin käytäntöihin kuin käytössä oleviin resursseihin. Infektiolääkäri Inka Aho HUSista kertoi HUSissa suositeltavan, että raskaana oleva hiv-positiivinen käy normaalissa neuvolaseurannassa kuten kuka hyvänsä.

Hiv-hoito jatkuu muuten entisellään koko raskauden ajan, mutta virusmäärää seurataan useammin, yleensä kahden-kolmen kuukauden välein tai tarvittaessa tiheämmin. Ei-raskaana olevilla virusmäärä otetaan yleensä kahdesti vuodessa. Gynekologilla käydään 2–3 kertaa raskauden aikana ja toki tarpeen mukaan.

Lääkäreiden viesti on, että äidin on tärkeä tietää, että toimivalla lääkityksellä tartuntariski saadaan minimoitua. Inka Aho HUSista kertoo, että ranskalaisen tutkimuksen mukaan tartuntariskiä ei ole, jos äidillä on lääkitys jo ennen raskautta, virusmäärä on matala koko raskauden ajan eikä äiti imetä. USAn guidelinessa 1/2023 lähtien on lukenut, että näiden kriteerien täyttyessä tartuntariskiä ei ole. Tänä päivänä on erittäin harvinaista, että hiv-positiiviselle naiselle syntyisi hiv-positiivinen vauva. 

Keväällä 2022 Karelia ammattikorkeakoulun opiskelija Roosa Koskenranta perehtyi hiv-positiivisten raskauksiin osana terveydenhoitajakoulutukseen kuuluvaa kehittämistyötä. Lopputuloksena syntyi opas ”Hiv-positiivinen raskaus”. Esitteestä löytyy tiivistetysti tietoa raskauden vaiheista, synnytyksestä, imetyksestä ja raskauden aikaisista tutkimuksista. Esite on luettavissa ja ladattavissa täällä.

2BMOM tutkimuksessa havainnoitiin kokemuksia

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Poverin numerossa 1/2022.

Suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten 2BMOM tutkimuksessa tutkittiin raskaana olevien hiv-positiivisten naisten kokemuksia raskauden aikana ja äitiyden alkuvaiheessa. Aineisto kerättiin vuosina 2019–2020. Suomesta mukana oli infektiolääkäri Inka Aho HUSista.

Tutkimuksen osallistujamaista Tanskassa asui hiv-positiivisia naisia noin 1600, Suomessa noin 1000 ja Ruotsissa noin 2800. Suurin osa hiv-positiivisista naisista Skandinaviassa oli maahanmuuttajia, pääosin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.

Antiretroviraalisen hoidon kehitys on normalisoinut hiv-positiivisten naisten raskaudet. Raskausaika ja synnytyksen jälkeinen aika tuovat kuitenkin mukanaan merkittäviä biologisia, sosiaalisia ja psykologisia muutoksia. Hiv-positiivisille naisille raskaus voi olla lisääntyneen psykologisen haavoittuvuuden aikaa niin raskauteen liittyviin asioihin, hivistä kertomiseen kuin hiv-stigmaan liittyen. Myös hivin tarttumisriskin miettiminen, oma hiv-hoito ja syntyvän lapsen estolääkitys aiheuttavat ylimääräisiä pohdintoja.

Raskauskokemuksia kartoittaneeseen tutkimukseen osallistui 31 hiv-positiivista naista, joista 61 % oli lähtöisin Afrikasta ja 29 % pohjoismaista. Kaikki olivat raskauden loppuvaiheessa.

Tutkimus osoitti, että hiv-tartunnan saaneilla naisilla on vahva halu normaaliin raskauteen ja tulla kohdelluksi kuin kuka tahansa raskaana oleva. Tutkimuksen löydökset painottivat hiv-positiivisten naisten kokemusta normaalista raskaudesta. Raskaana oleminen toi myös normaaliuden tunnetta ja tämän vuoksi oli helpompi hyväksyä, että hivin kanssa voi elää hyvää elämää.

Normaalius on kuitenkin hyvin haurasta ja raskaus sekä hiv-positiivisuus tuovat mukanaan erityisiä, perustavan laatuisia huolia. Raskauteen liittyviä erityisiä huolia ja pohdintoja olivat hivin tarttumisriski, antiretroviraalilääkkeiden käyttö raskauden aikana ja tarve erityissairaanhoitoon.

Naisten kertomukset korostivat, että vuorovaikutus niin terveydenhuollon tarjoajien kuin naisten sosiaalisten tukiverkostojen kanssa vaikutti heidän raskauskokemuksiinsa sekä myönteisesti että kielteisesti.

Pohjoismaista lähtöisin olevat naiset kokivat omaavansa enemmän sosiaalista tukea ja olevansa avoimempia hiv-statuksestaan. Tämä tarkoitti, että he olivat myös rennompia suhteissaan muiden ihmisten kanssa. Naiset kertoivat saaneensa tukea raskaana olevilta läheisiltä ystäviltä tai ystäviltä, joilla oli pieniä lapsia. Joillain haastatelluista oli läheisiä hiv-positiivisia ystäviä raskaana. Itse hiv-positiivisina syntyneet kokivat saaneensa tukea omalta äidiltään.

Tutkimuksessa todettiin, että terveydenhuollon tulisi huomioida yksilöllisiä tarpeita, varmistaa hoidon ja emotionaalisen tuen jatkuminen, sekä varmistaa etteivät hiv-positiiviset koe tulevansa syrjityksi raskauden aikana. 

Psykososiaalista hyvinvointia kartoittaneen tutkimuksen tavoitteena oli arvioida eroja psykososiaalisessa hyvinvoinnissa raskaana olevien hiv-positiivisten naisten (47 naista), ei-raskaana olevien hiv-positiivisten naisten (75) ja raskaana olevien naisten välillä, joilla ei ole perussairauksia (147). Tutkimuksessa pyrittiin myös tunnistamaan tekijöitä, jotka liittyvät mahdolliseen masennukseen raskauden loppuvaiheessa ja synnytyksen jälkeen.

Tutkimuksen perusteella masennuksen esiintyvyys oli korkea sekä raskaana olevilla että ei-raskaana olevilla hiv-positiivisilla naisilla.

Raskaana olevien ja ei-raskaana olevien hiv-positiivisten naisten välillä ei havaittu merkittäviä eroja mitattaessa masennusta, koettua stressiä tai sosiaalista tukea. Raskaana olevat hiv-positiiviset naiset raportoivat huonompia tuloksia kaikilla mitatuilla psykososiaalisen hyvinvoinnin osa-alueilla verrattuna raskaana oleviin hiv-negatiivisiin naisiin.

Hiv-positiiviset naiset raportoivat enemmän masennusoireita, koettua stressiä ja yksinäisyyttä sekä vähemmän sosiaalista tukea raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen kuin hiv-negatiiviset raskaana olevat naiset. Sen sijaan verrattuna hiv-positiivisiin, ei raskaana oleviin naisiin, raskaana olevat hiv-positiiviset kokivat olevansa vähemmän yksinäisiä raskauden aikana.

Kokemusten ymmärtäminen on tärkeää, jotta voidaan kehittää tavoitteellista tukea ja toimenpiteitä raskaana olevien ja synnyttäneiden hiv-positiivisten naisten tukemiseen.

Yksinäisyyden ja sosiaalisen tuen puutteen on kuvattu olevan merkittäviä riskitekijöitä raskauden aikaiselle ja synnytyksen jälkeiselle masennukselle.  Myös tässä tutkimuksessa yksinäisyys ja sosiaalisen tuen puute yhdistettiin masennusoireiden todennäköisyyteen raskauden aikana.

Hiv itsessään ei lisännyt masennuksen todennäköisyyttä, vaikuttavampina voidaan pitää muita sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä. Vaikka stressi ei ollut noussut analyysissa esiin merkittävänä tekijänä, sillä oli kuitenkin yhteys masennukseen. Hiv-positiivisuus voi lisätä naisten kokemuksia häpeästä, poissulkemisesta ja ulkopuolelle jäämisestä sekä hylkäämisestä niin perheen, puolison kuin jopa terveydenhuollon taholta. Tuen ollessa vähäistä, tämä voi johtaa stressin lisäksi yksinäisyyden kokemuksiin.

Yleisesti puolison/kumppanin ja perheen tuen on todettu olevan voimakkaasti mielen hyvinvointia suojaavia tekijöitä raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen.

Hiv-positiivisten ja hiv-negatiivisten naisten kokemukset olivat samansuuntaisia; molemmissa ryhmissä synnytyksen jälkeen raportoitiin lisääntyneesti yksinäisyyden kokemuksia.

Vaikka raskauteen liitetään useimmiten enemmän negatiivisia tunteita, niin espanjalaisen tutkimuksen mukaan hiv-positiivisten naisten raskaus lisäsi myös myönteisiä tunteita kuten onnellisuutta. Myös 2BMOM tutkimuksessa raskaus lisäsi mm. sen hyväksymistä ja sisäistämistä, että hivin kanssa voi elää hyvää elämään.

Moseholm et al. 2021. The experience of pregnancy among women living with HIV in Nordic countries: A qualitative narrative enquiry. Women’s Health, Volume 18: 1–11.

Moseholm et al. 2022. Psychosocial health in pregnancy and postpartum among women living with – and without HIV and non-pregnant women living with HIV living in the Nordic countries – Results from a longitudinal survey study. BMC Pregnancy and Childbirth 2022; 22:20.

Kategoriat
Uutiset

Vastaa kyselyyn vertaistoiminnan periaatteista! 

Yhteisöllisyys, kaikkien mukaan ottaminen ja jokaisen tervetulleeksi toivottaminen ovat olleet Positiivisten toiminnan ytimessä koko yhdistyksen historian ajan. Vertaistoiminnan periaatteiden luomisella kirjalliseen muotoon haluamme sanoittaa ääneen kaikkea sitä, mitä Positiivisissa siis jo tapahtuu.

Periaatteiden auki kirjoittamisella haluamme myös kannustaa Positiivisten toimintaan osallistuvia huomioimaan toisiaan entistäkin enemmän. Aukikirjoitettujen periaatteiden tarkoitus on myös kannustaa toimintaan osallistuvia ottamaan yhteistä ja yhdessä sovittua vastuuta siitä, että aivan jokaisella Positiivisten toimintaan osallistuvalla olisi mahdollisimman hyvä ja tervetullut sekä turvallinen olo osallistua omana itsenään. 

Ensimmäisen luonnoksen vertaistoiminnan periaatteiksi on luonut työryhmä, joka koostuu yhdistyksen vapaaehtoisista, hallituksen jäsenistä sekä työntekijöistä. On tärkeää, että jokaisella Positiivisten toimintaan osallistuva saa vaikuttaa periaatteiden luomiseen, ja siksi keräämme nyt mielipiteitä laatimastamme luonnoksesta. 

Tässä kyselyssä voit anonyymisti kertoa mielipiteesi luonnoksesta Positiivisten vertaistoiminnan periaatteiksi. Kysely on auki 31.5. saakka. 

Suuri kiitos kyselyyn vastaamisesta!

Kategoriat
Poveri Uutiset

CROI 2025: uutta tutkimustietoa

Trumpin hallinnon tekemät massiiviset leikkaukset hivin hoito- ja ehkäisyohjelmiin tekivät tämänkertaisesta CROI-konferenssista vastarinnan keskipisteen. Huolimatta Trumpin kiellosta estää Yhdysvaltain hallituksen tutkijoita osallistumasta kokoukseen tai rutiininomaisesti esittelemästä tutkimuksiaan, CROI kokosi silti yhteen tuhansia hiv-tutkijoita, lääkäreitä ja yhteisöaktivisteja. Tämä ei ollutkaan ihan tavallinen CROI, raportoi mm. i-base.info.

Nostoja esitellyistä tutkimuksista 

CROIssa esiteltiin jälleen monia erittäin mielenkiintoisia tutkimuksia. Tiivistelmiä ja nostoja konferenssista on julkaistu paljon englanniksi, ja kiinnostuneiden kannattaa käydä tutustumassa esimerkiksi Aidsmapin tai i-base.info:n verkkosivustoilla julkaistuihin artikkeleihin. Seuraavaksi muutamia nostoja suomeksi. 

Oslon potilas ja Chicagon potilas 

Croissa raportoitiin kahdesta uudesta tapauksesta, joissa hiv näyttää parantuneen syöpähoitoon tarkoitettujen kantasolusiirtojen jälkeen. Kantasolusiirroissa on käytetty veren kantasoluja, joilla on hiville vastustuskykyinen mutaatio. Jos nämä pysyvät remissiossa, he ovat yhdeksäs ja kymmenes tapaus, joiden hiv on parantunut. 

”Chicagon potilaalla” hi-virukset lisääntyivät ensimmäisen hiv-lääkityksen keskeyttämisen jälkeen, mutta toisen keskeytyksen jälkeen hän on ollut remissiossa 10 kuukautta. ”Oslon potilas”, sai kantasolusiirteen veljeltään. Hän on edelleen remissiossa kaksi vuotta sen jälkeen, kun hän oli lopettanut hiv-lääkityksen. ”Oslon potilas” on ensimmäinen henkilö Pohjoismaissa, joka näyttää parantuneen hivistä veren kantasolusiirron jälkeen. 

Uudet pitkävaikutteiset hiv-lääkkeet osoittavat lupaavia alkuvaiheen tuloksia

Vaikka nykyaikaiset hiv-lääkkeet ovat erittäin tehokkaita ja hyvin siedettyjä, uusia lääkkeitä tarvitaan ihmisille, joille kehittyy resistenssi tai joilla on harvinaisia sivuvaikutuksia. Lääkeyhtiöt kehittävät pitkävaikutteisia hoitoja myös hoitovaihtoehtojen lisäämiseksi.  

Lenakapaviiri on ensimmäinen, jo markkinoilla oleva, kuuden kuukauden välein injektoitava kapsidi-inhibiittori. Se on hyväksytty käytettäväksi ihmisillä, joilla on monilääkeresistentti hiv. Lenakapaviiria on kuitenkin toistaiseksi käytettävä päivittäin suun kautta otettavien hiv-lääkkeiden kanssa, koska sille ei ole löytynyt kaveriksi toisia yhtä pitkävaikutteisia hiv-lääkkeitä. Ratkaisua on haettu laajasti neutraloivista vasta-aineista, bNAbs’eista,

CROIssa esitellyssä tutkimuksessa havaittiin, että kaksi laajasti neutraloivaa vasta-ainetta, teropavimabi ja zinlirvimabi, saattavat muodostaa tehokkaan yhdistelmän lenakapaviirin (Sunlenca) kanssa pitkävaikutteisessa hiv-hoidossa. 

VH-184 on kolmannen sukupolven integraasin estäjä, ja se tehoaa toisen sukupolven integraasin estäjille dolutegraviirille ja biktegraviirille vastustuskykyiseen hi-virukseen. VH-184:ää kehitetään lääkkeeksi, joka voidaan antaa injektiona kuuden kuukauden välein. ViiV Healthcare kehittää myös kahta laajalti neutraloivaa vasta-ainetta (bNAbs), joita voitaisiin annostella kuuden kuukauden välein, sekä kapsidi-inhibiittori VH-499:ää, joka soveltuu pitkävaikutteiseen hoitoon. 

CROI:ssa esitellyn ViiV HEalthcaren EMBRACE-tutkimuksen tulokset osoittivat, että laajasti neutraloiva vasta-aine N6LS voi mahdollisesti toimia pitkävaikutteisen hiv-hoidon osana yhdessä pitkävaikutteisen kabotegraviirin (Vocabria) kanssa. 

Muutama muu nosto

Letermoviiri, sytomegaloviruksen (CMV) viruslääke, oli yhteydessä tulehduksen vähenemiseen, parempaan CD4/CD8 T-solujen suhteeseen ja parempaan fyysiseen toimintakykyyn hiv-positiivisilla, joilla oli toimiva hiv-lääkitys. Tutkimuksen havaintoja kuvailtiin seuraavasti: ”On luultavasti jännittävin interventio, joka on tehty hiv-positiivisille tulehduksen ja ikääntymisen osalta viimeisten 20 vuoden aikana”.

Statiinihoito voi vähentää hiv-positiivisten sydän- ja verisuonitautiriskiä paitsi alentamalla kolesterolia myös vähentämällä sepelvaltimoiden plakkia ja tulehdusta, kertoi professori Steven Grinspoon. Hän raportoi REPRIEVE-tutkimuksen osatutkimuksen tuloksista. Kyseessä on kansainvälinen tutkimus, joka osoitti, että hiv-tartunnan saaneiden päivittäinen pitavastatiinin käyttö vähensi suuren sydän- ja verisuonitapahtuman, kuten aivohalvauksen tai sydänkohtauksen, riskiä 36 prosentilla ihmisillä, joilla arvioitiin olevan pieni tai kohtalainen sydäntautiriski.

Hollantilaisessa tutkimuksessa on saatu näyttöä siitä, että seksitautien testaaminen kuuden kuukauden välein, klinikkakäynnit samassa rytmissä ja palvelujen tarjoaminen verkossa ovat riittävät prepin käyttäjille. Yksinkertaistetuilla, vähemmän kuormittavilla palveluilla saatiin yhtä hyviä tuloksia kuin “tavanomaisilla” palveluilla.

Kategoriat
Positiivisten kokemuksia Poveri

Päiväkirjamerkintöjä Hiv-Nordicin vuosikokouksesta Helsingissä

Hiv-Norden, engl. HIV-Nordic on Pohjoismainen potilasjärjestöjen yhteenliittymä, joka kokoontuu 2–4 kertaa vuodessa. Hiv-Nordenissa käydään läpi Pohjoismaiden hiv-tilannetta, jaetaan tietoa ja kokemuksia sekä toteutetaan pienimuotoisia yhteispohjoismaisia projekteja. Toisinaan laaditaan myös yhteisiä kannanottoja.

Tammikuussa Hiv-Norden kokousti Helsingissä, ja kokousviikonloppuun osallistui Positiivisista useampia ihmisiä eri päivinä. Tässä jutussa yhden osallistujan kokemus viikonlopusta.

Rakas päiväkirja

Perspektiivi tekee aina hyvää. Hyvää tekevät myös ystävät läheltä ja kaukaa. Pohjoismaisen yhteistyöjärjestön Hiv-Nordicin kolmipäiväinen vuosikokous Helsingissä tammi-helmikuun taitteessa osoitti sen erinomaisesti. Olin ensimmäistä kertaa mukana, joten kerron sinulle, mitä pohjoismaiden vieraidemme käynnistä jäi erityisesti mieleeni. 

Torstai, 30. tammikuuta: Tervetuloa kylään!

Vieraita Suomeen saapui kaikista Hiv-Nordicin jäsenjärjestöistä. Ruotsista paikalle saapui Hiv Nordicin puheenjohtaja Emmanuel, Norjasta Bente ja Roger, Tanskasta Anders ja Islannista Einar. Einar vei matkan mitassa voiton, sillä hän saapui paikalle suoraan Japanin-matkaltaan. 

Vuosikokouksen mahtavana puolena oli se, että myös me paikalliset pääsimme kuulemaan ja osallistumaan keskusteluun kokouksessa. Tapaaminen alkoikin tervetulokierroksella, jossa me tapahtuman seuraajat esittäydyimme kokoustajille. Tunnelma oli kokousviikonlopun lähtötelineissä innostunut ja odottavainen.

Päivän ensimmäinen varsinainen puheenvuoro kuultiin etäyhteyksien välityksellä Norjasta. Rigmor C Berg, Norjan kansanterveyslaitoksen johtaja piti esityksen stigmasta, erityisesti sen rakenteellisista ja systeemisistä näkökulmista. Bergin esitys keskittyi siihen, miten hivin aiheuttama stigma vaikuttaa edelleen negatiivisesti ihmisten elämään. Terveydenhuolto nousi erityisesti esiin alueena, jossa on parannettavaa. 

Esityksen jälkeen saimme kuulla kuulumisia eri jäsenmaista. Yhteinen huolenaihe kaikilla edustajilla oli hiv-työn kasvanut epävarmuus Pohjoismaissa. Useissa maissa rahoitusta on vähennetty tai rahanjakoa on muutettu, mikä heikentää pitkään hyvin toiminutta työtä alueella. Emme ole siis Suomessa aiheen kanssa yksin. 

Keskustelimme yhdessä siitä, miten hiviin liittyvää stigmaa voitaisiin vähentää.

Perjantai, 31. tammikuuta: Makoisaa herkkua tarjolla

Aamiainen on nautittu, joten nyt on aika kokoustaa! Vuosikokoukseen osallistui kahdeksan edustajaa viidestä maasta. Paikalla oli myös kaksi paikallista tarkkailijaa. Kokouksessa käsiteltiin vuoden 2024 saavutuksia ja taloudellista tilannetta. Viime vuosi piti sisällään monenlaista. Oli esimerkiksi The Nordic Hiv Experience -tilaisuus, rahoitushakemusten rustaamista, verkostoitumistapaamiset Kööpenhaminassa ja Malmössä sekä tietysti Münchenin AIDS 2024 -konferenssissa. Uusien rahoituslähteiden löytäminen koettiin myös erittäin tärkeäksi rahoitusleikkausten keskellä. Uudet rahoituskanavat antaisivat paremmin turvaa, jotta pohjoismainen hiv-työ voi jatkua ja jopa laajentua nykyisestä.

Päivän kruunasi Positiivisten tapaamispaikassa  järjestetty pohjoismainen ilta, joka keräsi paikalle lähes 30 henkeä. Tilaisuus alkoi etäyhteydellä Juulia Kelan esityksellä, jossa hän esitteli tutkimustaan ensihoitajien hiv-näkemyksistä. Tiivistäen voi sanoa, että tekemistä riittää silläkin sektorilla ajantasaisen hiv-tietämyksen tavoittelussa. 

Seuraavaksi Tanskan edustaja Anders piti esityksen hiv-stigmasta kotimaassaan. Juulian ja Andersin esitysten jälkeen syvennyimme keskustelemaan, kuinka hivin aiheuttamaa stigmaa voisi vähentää ja hiv-tietoisuutta lisätä yhteiskunnassa. Lämminhenkisen illan huipennuksena oli kuulla vieraidemme mielipiteitä ajankohtaan sopineesta kausiherkustamme eli runebergintortuista. 

Lauantai, 1. helmikuuta: Loppukaarre

Aurinkoinen sää saatteli meidät sopivasti viimeiseen päivään. Torstaina käyty maakohtainen kierros jäi hieman kesken, joten sokerina pohjalla kuulimme kuulumiset Tanskasta. Seuraavaksi keskustelussa oli etenkin seuraavan kokouksen järjestäminen Islannissa kesän jälkeen. Myös keskustelu rahoituksesta jatkui. Kokouksessa päätettiin laatia julkilausuma, jossa vaaditaan lisää rahoitusta hiv-työhön Pohjoismaissa.

Päivällä kokous saatiin pakettiin ja fiilis oli hyvä. Kolmen päivän aikana nousi paljon ideoita ja ajatuksia tekemiselle vuonna 2025. Vaikka tummia pilviä onkin rahoituksen suhteen, on sitoutuneisuus hivin ehkäisyyn ja meidän, pohjoismaisten hiv-positiivisten, elämänlaatumme parantamiseen ja tukemiseen korkealla.

Yhdessä on aina parempi kuin yksin

Minulla oli onni päästä osallistumaan pohjoismaisen tapaamiseen kaikkina kolmena päivänä. Parasta oli ehdottomasti tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla, miten muissa maissa menee. Se virkistää ja avaa ajattelua. Mieltäni jää lämmittämään se, että meillä suomalaisilla positiivisilla on myös pohjoismainen yhteisö, johon kuulumme. Se ei ole itsestäänselvyys, eli tällaisista hyvistä ystävistä kannattaa olla iloinen.

Kategoriat
Positiivisten kokemuksia Poveri Uutiset

Angels in America hiv-positiivisten silmin

Kuvassa Aleksi Holkko. Kuva Mitro Härkönen.

Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan ne voidaan ottaa pois hetkessä. Oikeudenmukaisuus ei vain ole olemassa, vaan meidän täytyy luoda se, aina uudelleen ja uudelleen.

Juho Gröndahl, kirjailija, dramaturgi, suomentaja sekä Angels in American uuden suomenkielisen käännöksen tekijä

Lukuisten henkilöiden tarinat kietoutuvat toisiinsa Tony Kushnerin suurteoksessa Angels in America. Moderniksi klassikoksi kohonnut näytelmä on ollut jättimäinen menestys vuoden 1991 kantaesityksestään lähtien, eikä ihme. Sen naamiot riisuva rehellisyys on ajatonta, ja sen yhtymäkohdat myös tämän päivän poliittiseen todellisuuteen ilmeiset. Myös tämä, uutena sovituksena Kansallisteatterissa nähtävä Angels in America on myynyt näytös toisensa jälkeen loppuun ensi-illastaan lokakuussa 2024 alkaen.

Alkuperäinen Angels in America on kaksiosainen näytelmä, jonka kesto on noin kuusi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia. Kirjailija Tony Kushner on antanut suostumuksensa sille, että nyt Kansallisteatterissa nähtävässä tuotannossa käytetään lyhennettyä käsikirjoitusta. Sovituksen on alkuperäisnäytelmän pohjalta kirjoittanut Linda Wallgren, joka on myös ohjannut esityksen.

Yhtä aikaa hillittömän hilpeä ja syvän surumielinen tarina kertoo identiteeteistä, valinnoista, vallasta ja rakkaudesta ‒ ja ennen kaikkea toivosta, joka elää synkkien tulevaisuudenkuvien ja kollektiivisen pelon piinaamien ihmisten sydämissä. Tapahtumien taustalla kuohuu kylmän sodan, aids-epidemian, rasismin ja homofobian reaganilainen Amerikka.

Positiivisten katsojien kommentteja näytelmästä

Myös monet hiv-positiiviset ovat käyneet katsomassa näytelmän, ja muutamat jakavat seuraavaksi ajatuksiaan kokemuksesta.

Nimimerkki SMS:

Etukäteen jo oli sellainen olo, että tämä esitys on pakko päästä näkemään. Tiesin kyllä, että kyseessä on fantasiatarina, mutta löysin siitä itse myös paljon realismia. Aloin itkeä jo ennen kuin esirippu oli noussut. Siinä vaiheessa lavalla oli arkku, ja sen päällä kynttilä. Pelkästään se jo kosketti ja nosti mieleen kaikki ne hautajaiset, joissa on itse vuosien saatossa ollut. Näyttelijäsuoritukset olivat todella uskottavia ja hyviä. Huomasin esityksen aikana itkeväni itse sellaisissa kohdissa, missä muut katsojat nauroivat. Mietin esitystä vielä monta päivää sen jälkeenkin, niin vaikuttava se minulle oli.

Nimimerkki Paljon teatteria nähnyt:

Haalenneet muistikuvani Kansallisteatterin Omapohjan Angels in Americasta loppukeväältä 1994: pienen tilan paikat olivat kai loppuunmyydyt, liki 7 tunnin esityksen tunnelmat olivat niin yleisön kuin muista esityksistä tuttujen näyttelijöidenkin parissa jähmeän, elleivät suorastaan juhlallisen tai pelokkaan vakavat. Kushnerin kahdesta 1990-luvun alun näytelmästään työstämä kokonaisuus jäi minulle varsinkin enkelisymboliikaltaan ja periamerikkalaiseksi kokemani henkilöasetelman monitaustaisuuden vuoksi vieraaksi, kun oma diagnoosinikin oli vielä suhteellisen tuore. Muitakin vielä toimivaa lääkitystä vailla olevan sairauden kuvauksia toki nähtiin noina vuosina Suomessakin ainakin Tampereen Teatterissa ja elokuvissa sekä tv:ssä. 

Runsaan 30 vuoden aikana on ihmeitä tapahtunut: tunnelmat ainakin nyt alkuvuoden perjantain loppuunmyydyssä iltaesityksessä Pienen näyttämön puolelle kavutessa vaikuttivat nuorehkon yleisön parissa myönteisen odottavilta ja koko nelituntisen esityksen vastaanotto oli myötämielinen ja lämminhenkinen myös esimerkkitapausten ikävissäkin käänteissä. En olisi itse odottanut niin rajuja naurunremahduksia kuin väistämättä Trumpin mieleen tuova Cohnin hahmo tuotti. Näytelmän kuvaus 1980-luvun lopun sairaanhoidon tukalista tilanteista USA:ssa tuntuu sääliä herättävältä mutta tärkeältä tietää nykyäänkin. Kansallisteatterin uusi toteutus on kaikin puolin onnistunut: tiivistäminen tuo esitykseen jäntevyyttä ja näyttelijöiden sekä muidenkin esityksen innostavaa moni-ilmeisyyttä toteuttavien teatterintekijöiden yhteishenki on hyvän mielen tuovaa ja vapauttavaa.

Nimimerkki Anonyymi:

Minua kosketti erityisesti näytelmän loppu, jossa aidsiin sairastunut Prior puhuttelee yleisöä. Hänen repliikkinsä toi mieleeni kaikki ne läheiset ja tuttavat, jotka ovat vuosikymmeniä sitten menehtyneet aidsiin. ”Tämä tauti koituu monen meistä kohtaloksi, mutta ei läheskään jokaisen. Kuolleet muistetaan, ja he jatkavat kamppailua yhdessä elävien kanssa.” Taistelua on jatkettava myös heidän takiaan, ja me elävät olemme velvollisia jatkamaan sitä, mitä he ovat joskus olleet täällä tekemässä.

Nimimerkki Osallistuja: 

Minulle näytelmä edusti spektaakkelinomaisuudestaan huolimatta sitä todellisuutta, jossa ihmiset elivät 80-luvulla hivin kanssa ilman lääkkeitä ja epätietoisuudessa. Minulle näytelmän syvimpänä teemana aukesi anteeksianto.

Keskustelutilaisuus 18.3.2025 Kansallisteatterissa

Positiiviset järjesti yhteistyössä Kansallisteatterin ja Hivpointin kanssa maaliskuussa keskustelutilaisuuden toivosta, rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta hiv-positiivisten silmin, Angels in American ajoista nykypäivään. Mukana keskustelemassa oli hiv-positiivisia ihmisiä sekä Angels in America -esityksen näyttelijä, Prior Walterin roolissa nähtävä, Aleksi Holkko. Keskustelun vetäjänä toimi Sini Pasanen.

Näyttelijä Aleksi Holkko kertoi keskustelussa, että työryhmälle oli alusta saakka selvää, ettei tällä näytelmällä haluta ainakaan lisätä stigmaa. Holkon mukaan tartuttaessa 80-luvun teokseen voisi helposti tulla toisintaneeksi ja levittäneeksi sen ajan asenneilmapiiriä. 2020-luvulla ajallisen etäisyyden myötä on enemmän vapauksia rakentaa esitystä tunteet ja tunnelma edellä, ja pohtia sitä, miten tuon ajan voisi tuoda näyttämölle poeettisemmin. Holkko kertoi, että stigman vähentäminen oli kantava ohjenuora, jota pohdittiin myös monien näyttämöratkaisujen kohdalla. Esimerkiksi sairauden etenemistä, kuten kaposin sarkoomaa, ei koettu tarpeelliseksi kuvata maskeerauksen kautta realistisesti. Myös koreografiassa otettiin huomioon se, ettei haluta toisintaa minkäänlaista vanhaa kuvastoa ja siten lisätä hiviin liittyvää stigmaa.

Se, mitä hiv-positiivisuus tarkoittaa tämän päivän Suomessa, on jotain ihan muuta kuin se, mihin kontekstiin tämä näytelmä 80-luvun New Yorkissa sijoittuu. Holkon mukaan sen vuoksi ei tuntunut myöskään tarkoituksenmukaiselta tavoitella tässä sovituksessa esimerkiksi faktatiedon lisäämistä aids-epidemiasta, mikä aikanaan 1990-luvulla on varmasti ollutkin yksi tämän näytelmän tarkoituksista.

Keskusteluun osallistunut hiv-positiivinen Joni kertoi, että näytelmässä esiin nostetut ja sen kautta välitetyt tunteet olivat hänellekin tuttuja, vaikka hän ei ollut 80-luvulla vielä syntynytkään, ja on saanut hiv-diagnoosin vasta 2010-luvulla. ”Esimerkiksi hylätyksi tulemisen pelko on niin universaali tunne, eikä se ole vuosikymmenien aikana hivin kanssa elämisen ympäriltä kadonnut, vaikka muuten tilanne onkin muuttunut merkittävästi.”, hän kertoo. Hänen mukaansa hiv-diagnoosi vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin monella eri tavalla. ”Onhan se nyt ihan eri asia kertoa uudelle tuttavuudelle, että minulla on astma kuin se, että minulla on hiv. Sitä alkaa aina arvioida ihmisiä heti sen perusteella, kuinka luotettavilta he vaikuttavat ja uskaltaisiko hivistä kertoa”.

Jonilla on kokemusta myös hiv-diagnoosin kertomisesta, ja hän kuvaa tunnetta vuoristoratamaiseksi ja pelottavaksikin. ”Uskaltaminen on aivan hirveää, aivan kamalaa, ja lopulta aika vapauttavaa. Kertomisen hetkellä tuntuu kuin hyppäisi liikkuvassa autossa kuskin paikalta pelkääjän paikalle. Enää mikään ei ole riippuvaista minusta, vaan toisesta ihmisestä. Onnekseni niin usein nämä tilanteet ovat päättyneet hyvin”, hän kertoo. 

Keskustelun vetäjä Sini Pasanen nosti esiin käsiohjelmasta kohdan, joka tiivistää ansiokkaasti stigman rajoittavan vaikutuksen. Käsiohjelmassa Gröndahl kirjoittaa, että

”Näytelmä tuntuu sanovan, että avoimesti omana itsenään eläminen on oikein, ja mielenterveyden kannalta ainoa kestävä ratkaisu, mutta epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa sillä on silti aina hintansa. Kushnerin näytelmä ymmärtää kaapissa oloa ja sen historiaa. Se on tietoinen siitä karusta totuudesta, että niin kauan kuin homous (oma lisäyksemme: tai hiv) kantaa ihmisten mielikuvissa pientäkin varjoa likaisesta ja moraalittomasta sodomalaisuudesta, niin kauan sen piilottamisesta – tai ainakin siitä, ettei julkisesti rummuta sitä – voi olla yksilölle jotain hyötyä tai suojaa.”

Tekstissä puhutaan homoudesta, mutta yhtä hyvin sanan tilalla voisi olla hiv. Tekstinpätkä nostaa hyvin esiin stigman ja syrjinnän vaikutuksia yksilön vapauteen olla oma itsensä. Hivin kanssa elämiseen liittyy edelleen ylimääräistä taakkaa, jonka kantajina ovat hiv-positiiviset, mutta aiheuttajina ulkopuoliset asenteet ja yhteiskunnallinen ilmapiiri.

”Näytelmän kauneimpia piirteitä on mielestäni sen ytimessä oleva kysymys siitä, miten olla ihmisinä tässä maailmassa hyviä toisillemme, miten kohdata toisemme ja olla toisiamme varten.”

Näyttelijä Aleksi Holkko

Keskustelutilaisuus päättyi yhteisymmärrykseen siitä, että toivoa yhdenvertaisemmasta tulevaisuudesta on. Myös tässä näytelmässä nähdään paljon tilanteita, joissa ihmiset ottavat askelia sellaisia ihmisiä kohden, jotka lähtökohtaisesti tuntuvat heidän vastakohdiltaan. Niin näytelmässä kuin tosielämässäkin ihmiset kuitenkin useimmiten pyrkivät ymmärtämään toisiaan, vaikka maailmankuvat eroaisivatkin toisistaan. Keskustelun hiv-positiiviset ilmaisivat kiitollisuutensa niitä yleisön joukossa olleita järjestötyöntekijöitä ja läheisiä kohtaan, jotka ovat kulkeneet pitkän matkan hiv-positiivisten kanssa.

Kategoriat
Poveri Raportit Uutiset

Huumeita käyttävien pääsy hivin ja muiden tartuntatautien hoidon ja ennaltaehkäisyn piiriin – vertailuraportti kymmenestä maasta

European HIV Legal Forum (EHLF) on AIDS Action Europen verkosto, jonka tehtävänä on kehittää tehokkaita keinoja hivin ehkäisyn, neuvonnan ja testauksen sekä hoidon ja tuen saatavuuden parantamiseksi heille, joilla on oikeudellisia esteitä hiv-palveluihin pääsyssä. Verkoston tavoitteena on ihmisoikeusperustainen lähestymistapa terveyteen. Positiiviset on ollut osa tätä verkostoa jo useiden vuosien ajan. 

EHLF on vuosien varrella laatinut raportteja muun muassa laittomasti maassa oleskelevien, vankien, ja huumeita käyttävien henkilöiden palveluiden saatavuudesta sekä hivin kriminalisoinnista ja hiv-positiivisten kohtaamasta syrjinnästä terveydenhuollossa. EHLF:n tutkimukset ovat laajentuneet vuosien myötä, ja ne ovat toimineet katalysaattorina muutokselle kohti oikeudenmukaisempaa terveyspolitiikkaa.

Vuonna 2021 EHLF-kumppanien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta päätettiin, että seuraava selvitys (2022–2023) keskittyisi hivin ja hepatiittien hoidon ja ehkäisyn saatavuuteen huumeita käyttäville ihmisille. Raportti julkaistiin englanniksi vuonna 2024 ja on luettavissa täällä.

Tutkimukseen osallistuttiin myös Suomessa, ja tässä artikkelissa käsitellään tutkimuksen päätuloksia sekä koko Euroopan että tarkemmin Suomen näkökulmista. Suuret kiitokset A-klinikkasäätiön Janne Nahkurille avusta aineiston keräämisessä. 

Tarttuvat taudit: Euroopan epidemiologinen tilanne

Hiv-tartuntatautitilanne Euroopassa on melko vakaa, mutta sen yllä on tummia pilviä. Vaikka pistämällä huumeiden käyttöön liittyvien uusien hiv-tapausten määrä on pitkällä aikavälillä laskenut, viime vuosina hiv-tartuntojen määrä on noussut monissa maissa. Lisäksi liian myöhään tehdyt hiv-diagnoosit ovat edelleen ongelma monissa maissa, kuten Suomessa, Ranskassa ja Portugalissa.

Huumeiden käyttö pistämällä on yhä merkittävä riskitekijä hivin ja C-hepatiitin leviämisessä. Vaikka huumeiden pistoskäyttö oli aiemmin merkittävin tartuntatapa, nykyisin suurin osa uusista tartunnoista tapahtuu seksissä. C-hepatiitin (HCV) esiintyvyys on korkea kaikissa raportissa käsitellyissä maissa. Sen sijaan B-hepatiittitartuntojen määrä on huomattavasti pienempi.

Huumeiden käyttötavat

Euroopassa huumeiden käyttötavat ovat muuttumassa. Huumeita käyttävien keski-ikä on noussut, mikä näkyy erityisesti Suomessa ja Ranskassa. Lisäksi monen päihteen käyttö samanaikaisesti yleistyy – yhä useammat yhdistävät esimerkiksi heroiinin ja kokaiinin tai metamfetamiinin käyttöä.

Merkittävä muutos huumeiden suosiossa on heroiinin käytön väheneminen. Monissa maissa heroiinin käyttö on vähentynyt ja sen sijaan (crack-)kokaiinin sekä synteettisten stimulanttien (kuten metamfetamiinin) käyttö on kasvanut. Nuoremmat käyttäjät suosivat stimulantteja oopiumipohjaisten aineiden sijaan ja välttävät suonensisäistä käyttöä.

Huumeiden käyttö ja lainsäädäntö

Tutkimuksessa käsitellyissä maissa on erilaisia huumelainsäädäntöjä. Suomessa ja Ranskassa on tiukka, rankaiseva huumepolitiikka, kun taas Saksa on siirtymässä kohti kannabiksen henkilökohtaisen käytön ja viljelyn sallimista. Kreikassa huumeiden käytöstä voi saada vankeustuomion, mutta, henkilö, jolla on diagnosoitu riippuvuus, voidaan vapauttaa rangaistuksesta. Unkarissa huumeiden käyttö on ollut kriminalisoitua vuodesta 2013, mikä on johtanut esimerkiksi kannabista satunnaisesti käyttävien pakottamiseen hoito-ohjelmiin.

Italiassa erottelu henkilökohtaisen käytön ja huumekaupan välillä on selkeämpi, ja henkilökohtaisesta käytöstä seuraa yleensä hallinnollinen, ei rikosoikeudellinen, rangaistus. Portugalissa huumeiden käyttö ja hallussapito dekriminalisoitiin jo vuonna 2001, mutta huumeiden myynti ja kotikasvatus ovat yhä rikollisia tekoja.

Huumeiden dekriminalisointi ja sääntelyn uudistaminen ovat monessa maassa keskustelun alla, mutta etenkin Itä-Euroopan maissa, kuten Liettuassa, Romaniassa ja Slovakiassa, huumepolitiikka pysyy tiukkana.

Haittoja vähentävät palvelut

Haittoja vähentävät palvelut ovat keskeinen osa huumepolitiikkaa Euroopassa, mutta niiden saatavuudessa on suuria eroja. Opioidikorvaushoito ja neulanvaihtopalvelut ovat saatavilla kaikissa raportissa käsitellyissä maissa, mutta esimerkiksi naloksonin (opioidien yliannostuksen vasta-aine) saatavuus on monissa maissa rajoitettua.

Aineiden testaukseen ja tunnistukseen sekä huumeiden käyttöhuoneisiin liittyy edelleen merkittäviä laillisia esteitä. Joissain maissa, kuten Slovakiassa, jopa neulanvaihtopalvelut toimivat lain harmaalla alueella, ja niiden olemassaolo riippuu täysin paikallishallinnon tahdosta.

Palveluiden saatavuudessa on myös suuria alueellisia eroja: pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa palvelut ovat usein paremmin saatavilla kuin haja-asutusalueilla. Haittoja vähentävät palvelut ovat erityisen puutteellisia vankiloissa. 

Testaus ja hoito

Hiv- ja hepatiittitestaus on tutkimukseen osallistuneissa maissa yleensä saatavilla, mutta diagnostiikka ja hoito voivat olla vaikeammin saavutettavia. Stigma ja byrokraattiset esteet, kuten henkilöllisyystodistusten ja vakuutusten vaatiminen, rajoittavat joidenkin ryhmien pääsyä hoitoon.

Positiivisena kehityksenä on huomattu se, että hiv- ja C-hepatiittihoitojen saamiseksi ei enää useimmissa maissa edellytetä huumeidenkäytön lopettamista. Kuitenkin palveluiden hajanaisuus ja haittoja vähentävien palveluiden erillisyys muusta terveydenhuollosta vaikeuttavat kokonaisvaltaista hoitoa.

On myös todettava, että terveydenhuollon stigma ja syrjintä ovat edelleen merkittäviä esteitä huumeita käyttävien henkilöiden hoitoon pääsylle.

Suomen tilanne: tartuntataudit, huumeiden käyttö ja haittojen vähentämisen palvelut

Vuonna 2024 tilastoihin merkittiin 240 uutta hiv-tartuntaa, mikä on muutamia kymmeniä vähemmän kuin vuonna 2023. Vuoteen 2021 asti Suomessa todettiin noin 150–170 hiv-tartuntaa vuosittain. Raportoitujen tapausten kasvanutta määrää viimeisten kolmen vuoden aikana selittää hiv-tartunnastaan tietävien lisääntynyt liikkuvuus Euroopan maissa, erityisesti Ukrainan sodan seurauksena. Vuonna 2023 11% uusista hiv-tartunnoista tuli huumeiden pistoskäytön kautta. C-hepatiitin osalta vuonna 2022 raportoitiin 1 148 uutta tartuntaa (21/100 000). Yleisimmät tartuntareitit olivat huumeiden pistoskäyttö (40%) ja seksikontaktit (8 %). B-hepatiitin esiintyvyys on Suomessa huomattavasti vähäisempää.

Huumeiden käytön trendit Suomessa

Suomessa huumeiden käyttö on yleisintä 25–34-vuotiaiden keskuudessa. Vuoden 2022 tietojen mukaan noin 26 % aikuisista (15–64-vuotiaat) on käyttänyt huumeita elämänsä aikana. Kannabis on yleisin käytetty huume, ja sen elinikäinen käyttö on viisinkertaistunut vuodesta 1992. Myös amfetamiinin, ekstaasin ja kokaiinin käyttö on nousussa. Jätevesianalyysien perusteella erityisesti kokaiinin käyttö kaupunkialueilla on lisääntynyt.

Huomioitavaa kuitenkin on, että elinikäisprevanlenssi ikähaarukalla 15–64-vuotiaat, ei kuvaa huumeiden käytön nykytilaa. Joukossa voi olla useita vanhempia ihmisiä, jotka ovat joskus vuosikymmeniä sitten kokeilleet huumeita. Nykytilaa kuvaa paremmin vuosiprevalenssi eli edellisen 12 kuukauden aikainen käyttö. Sen mukaan vuonna 2022 huumeiden käyttö on ollut yhtä yleistä 15-24 -vuotiaiden kuin 25-34 -vuotiaiden parissa (molemmilla 16%). THL:n sivuilla vuosiprevalenssitietoja on saatavilla kannbikselle, amfetamiinille, ekstaasille, kokaiinille, sienille, lääkkeille ja ilokaasulle. 

Huumausainepolitiikka ja lainsäädäntö

Suomessa huumeiden käyttö ja hallussapito ovat rangaistavia tekoja. Huumausainerikoksista voi seurata sakkoja tai enimmillään kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Vaikka käytännössä vankeusrangaistuksia harvoin määrätään, poliisi voi antaa sakkoja tai varoituksia. Suomessa ei erotella huumeiden käyttöä ja hallussapitoa, ja huumeiden käyttöhuoneet ovat laittomia. Lisäyksenä raporttiin; Vaikka yleiset asenteet ovat muuttumassa, nykyinen hallitus ei ole ottanut huumausainelainsäädännön uudistamista asialistalleen.

Haittoja vähentävät palvelut

Suomessa haittoja vähentävät palvelut ovat monipuolisia ja kattavat muun muassa neulanvaihtopisteet, opioidikorvaushoidon ja tartuntatautien testauspalvelut. Terveysneuvontapisteet tarjoavat puhtaita käyttövälineitä, terveysneuvontaa ja tartuntatautitestausta. Opioidikorvaushoito on laajasti saatavilla, ja sitä tarjoavat sairaalat, terveyskeskukset ja huumehoitoyksiköt.

Keskeiset haasteet ja suositukset Suomessa

  • C-hepatiitin hoidon laajentaminen: Hoitoon pääsyn esteiden poistaminen.
  • Aineiden testauspalveluiden käynnistäminen: Laillisen rakenteen luominen ja palveluiden integrointi osaksi haittoja vähentävää työtä.
  • Huumeiden käyttöhuoneiden salliminen ja perustaminen: Lainsäädännön muuttaminen mahdollistamaan turvalliset tilat huumeiden käyttäjille.
  • Hiv- ja hepatiittitestauksen saatavuuden parantaminen: Testauspisteiden lisääminen ja aukioloaikojen laajentaminen.
  • Lakimuutokset haittoja vähentävien palveluiden tukemiseksi: Lainsäädännön päivittäminen vastaamaan nykyisiä kansainvälisiä suosituksia.

Huumeiden käyttötapoihin liittyen EUDA:n (EU Drugs Agencyn) raportin (2024) mukaan myös heroiinin käytössä suosituin käyttötapa on Euroopassa nykyään polttaminen eikä pistäminen. Käytön siirtymistä stimulantteihin ja polttamiseen on havaittavissa myös Suomessa. Täällä on perinteisesti käytetty amfetamiinia ja buprenorfiinia, joita ei voi polttaa, kun muualla Euroopassa on näiden tilalla ollut kokaiini ja heroiini, joita voi polttaa. Siksi polttamiskäyttöön soveltuvat interventiot on muissa maissa kehittyneet pikkuhiljaa, vaikka Suomessa tälle ei ole ollut tarvetta. Nyt, EHLF:n raportin julkaisemisen aikoihin, kun peukun (alfa-pvp:n) polttaminen on yleistynyt Suomessa paljon, on täälläkin tarvetta osaamisen päivittämiselle. 

Yksi kovien huumeiden polttamiseen liittyvä keskeinen kysymys on se, miten tavoitetaan ja kohdataan ihmisiä, jos ilmaiset puhtaat pistovälineet eivät enää toimi sisäänheittotuotteina terveysneuvontapisteisiin. Tietysti polttamiseen liittyy pistämistä pienempi riski tartuntatautien leviämiseen, mutta riski voi liittyä verikontaktiin huonon suunterveyden kautta.

Suomen tilanne vaatii kokonaisvaltaista ja tehokasta lähestymistapaa, joka yhdistää haittojen vähentämisen, hoidon ja oikeudelliset muutokset.

Raportin julkaisun jälkeen Suomessa on THL:n koordinoimana alkanut hanke “Hepatiitti C -viruksen eliminointi Suomessa 2025–2027”

Suomi on sitoutunut eliminoimaan hepatiitti C -viruksen kansanterveysongelmana vuoteen 2030 mennessä Maailman terveysjärjestön (WHO) tavoitteen mukaisesti. Lisäksi hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite eliminoida hepatiitti C jo vuoteen 2027 mennessä. 

Hepatiitti C:n eliminaation tavoitteena on ehkäistä uusia hepatiitti C -tartuntoja, vähentää sen aiheuttamia terveyshaittoja, sairastavuutta ja kuolemia, pienentää hepatiitti C:n aiheuttamia terveydenhuollon kustannuksia sekä tukea WHO:n tavoitetta eliminoida hepatiitti C kansanterveysongelmana vuoteen 2030 mennessä. 

Keskeisiä toimenpiteitä ovat matalan kynnyksen testauksen ja hoidon saavutettavuuden lisääminen erityisesti pistämällä huumeita käyttävien keskuudessa sekä vahvistaa ennaltaehkäisyä, kuten pistovälineiden vaihtoa ja riskiryhmille suunnattua viestintää.

Lue lisää aiheesta esimerkiksi täällä:

Hepatiitti c-viruksen eliminointi Suomessa 2025-2027 THL:n sivuilla

Heroin and other opioids – the current situation in Europe (European Drug Report 2024) | www.euda.europa.eu

Suomenkielinen julkaisu väestökyselyn koontitiedoista löytyy THL:n julkaisusta Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet : Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992 2022. Oleelliset taulukot löytyvät sivuilta 56-75.

Vaihtoehtoisesti tässä on sivusto, johon on koottu yleisimmin käyttökelpoisia tilastotietoja: Arviot huumausaineita käyttävien määristä – Koottua tietoa — Ajatushautomo Päihdepolitiikka Nyt

Esimerkiksi Yle teki syksyllä 2024 jutun PVP:n polttamisesta ja siinä mainittiin: ”Auttajapiireissä pohditaan, miten peukun polttajat saataisin tukijärjestelmien piiriin. Polttamiseen ei ruiskuja tai neuloja tarvita.” 

Kategoriat
Poveri Uutiset

Poverin uusi numero nyt luettavissa verkossa

Vuoden 2025 ensimmäinen Poveri on nyt luettavissa täällä!

Luvassa ajankohtaisjuttuja mm. Angels in America -näytelmästä, Hiv-Nordicin kokouksesta sekä CROI2025-konferenssista. Lehdessä esitellään myös European HIV Legal Forumin tuore selvitys, jossa keskityttiin hivin ja hepatiittien hoidon ja ehkäisyn saatavuuteen huumeita käyttäville ihmisille. Selvitykseen osallistuttiin myös Suomesta.

Lisäksi lehdestä löytyy kattava raportti Positiivisten tekemästä kemseksi-kyselystä, johon saatiin syksyllä 2024 yli 160 vastausta. Positiivisissa seurataan kemseksi-käyttökulttuuria ilmiönä ja siinä tapahtuvia muutoksia, jotta osataan tuottaa tarpeisiin vastaavaa haittoja vähentävää materiaalia ja neuvontaa kemseksiä harrastaville.

Kysymyksiä ja vastauksia -palstalla vastataan tällä kertaa kysymyksiin hiv-lääkkeiden yhteisvaikutuksista lisäravinteiden ja närästyslääkkeiden kanssa sekä poppersien käyttöön liittyen.

Lehden paperiversio on painossa ja postitus jäsenille aloitetaan viikolla 17. Siihen saakka toivotamme lukuiloa verkkoversion parissa!

Kategoriat
Uutiset

Webinar on women’s health 25.3.

Tervetuloa kuuntelemaan webinaaria hiv-positiivisten naisten terveyteen liittyen tiistaina 25.3. klo 17.30 tapaamispaikkaan. Tilaisuus järjestetään englanniksi ja sitä voi tulla seuraaman yhdessä tapaamispaikkaan tai pyytää itselleen linkin, ohje linkin saamiseksi on alla. Tilaisuuden järjestää HivNorge.

/

Welcome to a webinar organised by HivNorge on women’s health and HIV by Dr. Nneka Nwokolo. Dr.  Nwokolo has twenty years of work experience being constultant physician in sexual health and HIV medicine at the Chelsea and Westminister Hospital in London. She is currently working av medical director in ViiV Healthcare.

Whatever you might wonder about women’s health and HIV-treatment (pregnancy, breastfeeding, menopause), somatic or mental disorders, like brain fog, pain in muscles, problems with digestion, anxiety or depression, you have a unique chance to ask Dr. Nwokolo about!

The session is in English. We, here in Positiiviset (and Finland), have a possibility to participate online. You are warmly welcome to join us to watch the seminar together in our meeting place in Kamppi! To watch the webinar together in Kamppi, you don’t need to register in advance. 

If you want to participate online on your own, please, register your participation due to the deadline, the 23rd of March here and you will receive the link for the webinar. 

Kategoriat
Uutiset

Keskustelutilaisuus 18.3. Helsingissä: Angels in America

Kuvassa Leo Ikhilor, Markku Haussila, Kristiina Halttu, Inke Koskinen, Aleksi Holkko, Timo Tuominen, Aksa Korttila ja Otto Rokka. Kuva Viivi Huuska. Grafiikka Elina Vilpakka.

Kansallisteatteri esittää Tony Kushnerin suurteosta rakkaudesta ja toivosta maailmanlopun aattona. Esitykseen liittyen järjestetään teemakeskustelu Kahvila Willensaunassa tiistaina 18.3.2025 klo 17–18.

Toivosta, rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta hiv-positiivisten silmin, Angels in American ajoista nykypäivään. Keskustelemassa näyttelijä Aleksi Holkko ja hivin kanssa eläviä ihmisiä.

Keskustelua johdattelee Positiivisten toiminnanjohtaja Sini Pasanen.

Tilaisuus järjestetään Kahvila Willensaunassa (Bergbominkuja, 00100 Helsinki) ti 18.3. klo 17–18. Vapaa pääsy. Tervetuloa!